Kaarinan Haritun yksinäisrustholli Spåra- suvun ajalla 1628–1932
Abstrakti
Spåra-suvun historia Kaarinan pitäjän Haritussa – nykyisin kaupunginosa Turun kaupungissa – alkaa 1620-luvun lopulla, kun Turun pormestari Erik Olofsson Spåra-Hakola osti kylän kaksi tilaa. Hän yhdisti ja myi ne vuonna 1640 pojalleen Olof Erikssonille, josta alettiin käyttää nimitystä Olof Harittu. Pormestarin poika Olof Harittu toimi Piikkiön ja Kaarinan käräjäkunnan nimismiehenä vuosina 1643–1670, kuten hänen leskensä Elisabet Axelsdotter kuolemaansa vuoteen 1674. Myös heidän poikansa Henrik Olofsson Harittu oli nimismiehenä vanhempiensa jälkeen vuoteen 1711. Hänen poikansa Henrik Henriksson Harittu avusti isäänsä tehtävässä tämän viimeisinä virkavuosina, ja toimi itse ainakin vuodesta 1708 vuoteen 1722 Piikkiön ja Kaarinan jahtivoutina. Haritun tila kärsi suuret vahingot isossavihassa, mutta toipui 1700-luvulla niin, että vaurautta riitti lainattavaksi korkoa vastaan Turun säätyläisillekin. Suku jatkui tilalla vuoteen 1900-luvulle. Olof Haritun toinen poika Erik Olofsson sai 1600-luvun loppupuolella Haritun lähikylän Ilpoisten kaksi tilaa, joista muodostui hänen suvulleen Isotalo. Keskityn tässä artikkelissa pääasiassa suvun kohtaloihin Ruotsin ajalla tuomiokirjoihin merkittyjen oikeusjuttujen kautta. Suvun jäseniä muutti Kaarinan lisäksi 1900-luvun alkuun mennessä ainakin Lemun, Liedon, Maarian, Paimion, Paraisten, Piikkiön, Rymättylän ja Sauvon pitäjiin sekä Turun kaupunkiin.
