Sotahistorian tutkimuksen problematiikkaa ja metodiikkaa
Avainsanat:
Sotahistoria, tutkimus, metodiikkaAbstrakti
Artikkelin problematiikkaa käsittelevän osan alussa tarkastellaan sotahistorian käsitettä ja sotahistorian alaa. "Suomessa yleiseen käyttöön vakiintunut termi "sotahistoria" on käännöslaina saksan (die Kriegsgeschichte) ja ruotsin (krigshistoria) kielistä. Jos termi tulkitaan kirjaimellisesti, sotahistoria on sotien ja niiden osatapahtumien - sotaretkien, operaatioiden ja taistelujen - historiaa. Käytännössä käsite on pakostakin avartunut huomattavasti laajemmaksi. Sodan kulkua on mahdoton ymmärtää ilman sodankäyntivälineen - sotalaitoksen - tuntemusta." Lisäksi perustellaan, miksi sotahistoriaan kannattaa tutkia ja sekä tarkastellaan sotahistorian tutkijalta edellytettäviä ominaisuuksia.Metodiikkaa käsittelevässä osassa tarkastellaan historiallisen tiedon luonnetta, asennoitumista tutkimustehtävään, sotahistorian tutkimuksen erikoisluonnetta ja lähteiden laatua, valintaa, löytämistä ja tulkitsemista. Lisäksi artikkelin loppuosassa tarkastellaan lyhyesti ulkoista ja sisäistä lähdekritiikkiä, johtopäätelmien tekemistä, tutkimustehtävän valintaa, rajaamista ja toteutusta sekä lähdeviitteitä ja esitystapaa.
Tiedostolataukset
Julkaistu
1977-01-01
Viittaaminen
Lauerma, M. (1977). Sotahistorian tutkimuksen problematiikkaa ja metodiikkaa. Tiede ja ase, 35(35), 73–117. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47571
Numero
Osasto
Artikkelit