Vastuun kantaminen sosioteknisen järjestelmän epäonnistumisessa
Nyckelord:
vastuu, jaettu vastuu, yhteistoiminta, epäonnistuminen, sosiotekninen systeemi, virheAbstract
Artikkeli käsittelee vahingon ja vastuun välisiä epäjatkuvuuksia. Mikä estää ja luo edellytyksiä yhteistoiminnan jatkamiselle sosioteknisten järjestelmien toiminnan epäonnistuttua virheen vuoksi? Sosioteknisiä systeemejä ovat esimerkiksi modernit
organisaatiot, joiden ydintehtävien hoitamiseksi tarvitaan ihmistoimijoiden ja monien teknologisten järjestelmien sujuvaa yhteistyötä ja joiden vakaa toiminta on olennaista turvallisuuden takaamiseksi. Yhteiskunta edellyttää, että vakavan virheen tehnyt tai vahingon aiheuttanut kantaa vastuun toiminnastaan alistumalla oikeusjärjestelmän hänelle langettamiin sanktioihin. Kun virheen tekee teknologinen pseudotoimija tai sosiotekninen järjestelmä, perinteiset filosofiset vastuullisen toimijan intentionaalisuuteen, kausaalisuuteen sekä kontrolliin perustuvat ehdot synnyttävät vastuuaukon. Aineistona ovat epäonnistumisen tutkimukset sekä filosofiset yhteistoiminnan ja vastuun teoriat. Niitä kriittisesti soveltaen muotoillaan yhteistoiminnan onnistumisen ja epäonnistumisen sekä yhteisen vastuun kantamisen käsitteellisiä, toiminnallisia ja moraalipsykologisia ehtoja. Tekoälyteknologiat ja systeemiajattelu haastavat käsityksiä vastuusta ja syyllisyydestä. Tarkastelemalla vastuunkantamista relationaalisesti sosiaalisena toimintana osa menneeseen ja tulevaan suuntautuvan vastuun jakamisen vaikeuksista voidaan ratkaista. Vastuuaukon ylittämiseksi esitetään osallisuuden käsitettä ja erilaisia vahinkoon osallistumisen tapojen tunnistamista.
