Antisemitismi
Käsitteen synty ja ilmiön tutkimisen ensivaiheet maailmalla ja Suomessa
DOI:
https://doi.org/10.62442/ta.143508Nyckelord:
antisemitismi, juutalaisuus, käsitehistoria, aatehistoriaAbstract
Antisemitismi tarkoittaa juutalaisiin kohdistuvaa vuosisatoja kestänyttä vihaa. Ilmiön keskeisimmät muodot kehittyivät osana kristillisen kirkon historiaa, oppia ja opetusta, tosin juutalaiset kohtasivat vihamielisyyttä jo esikristillisellä ajalla. Käsitteen ”antisemitismi” historia on huomattavasti lyhyempi. Sana levisi yleiseen käyttöön Saksasta noin 150 vuotta sitten. Tultaessa 1870-luvulle oli saksanjuutalaisille myönnetty tasavertaiset oikeudet ja juutalaisista oli tullut aiempaa näkyvämpi osa saksalaista yhteiskuntaa. Uudella käsitteellä viitattiin erityisesti poliittisiin pyrkimyksiin rajata juutalaisten lisääntyneitä toimintamahdollisuuksia ja yhteiskunnallista vaikutusta. Tämä artikkeli käsittelee ristiriitaisen ja moneen kertaan määritellyn, juutalaisvastaisuutta tarkoittavan käsitteen syntyhistoriaa ja leviämistä Suomeen. Samalla se kuvaa antisemitismintutkimuksen ensimmäisiä vaiheita sekä maailmalla että Suomessa 1800-luvun lopulta 1900-luvun puoliväliin ja esittelee, millaista tietoa antisemitistisestä ajattelusta ja toiminnasta oli Suomessa saatavilla. Sen ensisijaisia lähteitä ovat tutkimusajan keskeisimmät antisemitismiä käsitelleet tutkimukset ja tekstit sekä 1880-luvun taitteen suomalaiset sanomalehdet. Näiden lähteiden avulla artikkelin päämääränä on syventää ymmärrystä antisemitismistä ja etsiä vastausta vaikeaan kysymykseen siitä, mitä tarkoittaa antisemitismi.
