Prefaatiorukous suomenkielisissä luterilaisissa kirkkokäsikirjoissa 1549–2000

Teologiasta kieleen ja kielestä teologiaan

Författare

• Kati Pirttimaa Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.62442/ta.145768

Nyckelord:

prefaatiorukous, liturginen kieli, messu, jumalanpalvelus, kirkkokäsikirja

Abstract

Tarkastelen artikkelissa prefaatiorukousta Agricolan ajasta viimeisimpään Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirjaan. Prefaatiorukous löytyy kaikista suomenkielisistä kirkkokäsikirjoista. Pyrin vastaamaan artikkelissa seuraaviin kysymyksiin: 1. Minkälaisia muutoksia prefaatiorukouksen rakenteessa osana ehtoollisrukousta on tapahtunut? 2. Minkälaisia kielellisiä muutoksia prefaatiorukouksessa on tapahtunut 1500-luvulta nykypäivään? 3. Minkälaisia teologisia painotuksia voi nähdä näiden muutosten taustalla?

Tarkastelen sekä ehtoollisrukouksen kokonaisrakennetta että prefaatiorukouksen rakennetta ja siinä tapahtuneita muutoksia. Tekstien analysointiin olen käyttänyt systemaattista analyysia käsitteiden ja teologisen viitekehityksen osalta ja rakenteen selvittämiseen syntaktista ja leksikaalista analyysiä. Niiden lisäksi olen käyttänyt synoptista vertailua sekä historiallis-vertailevaa metodia.

Kieli muuttuu hitaasti ja uskonnollinen kieli yleiskieltä hitaammin. Teksteissä näkyvät sekä käännösvaikutukset että kielikontaktit. Teksteissä näkyy myös vahva pyrkimys oikean opin säilyttämisen tarpeeseen. Rakenteellisesti laajimmat muutokset rukouksessa tapahtuivat 1800-luvun lopulla, mutta silloin ei ollut kysymys ensisijaisesti kielellisistä muutoksista vaan erilaisista teologisista painotuksista.