Tarvitaanko etähammaslääketiedettä omahoidon ohjaukseen Pohjoismaissa?
Abstrakti
Artikkelissa kuvataan etähammaslääketiedettä, sitä koskevaa lainsäädäntöä Pohjoismaissa ja sen vaikutusta erityisesti omahoitoon tuoreiden tutkimusten perusteella. Lisäksi selvitetään, onko etähammaslääketieteellä ylipäätään edellytyksiä toimia Pohjoismaissa. Etähammaslääketiede, aivan kuten etälääketiede, tarkoittaa terveydenhuoltopalvelujen tarjoamista etänä käyttämällä erilaisia viestintävälineitä sairauksien diagnosoimiseksi, hoitamiseksi ja
ehkäisemiseksi. Tällä hetkellä yhdenkään Pohjoismaan lainsäädännössä ei kuitenkaan ole selkeitä säännöksiä etähammaslääketieteelle. Maakohtaisia ohjeistuksia, jotka on annettu sosiaali- ja terveysministeriöiden tai kansallisten terveydenhuollosta vastaavien virastojen toimesta, on kuitenkin
olemassa. Artikkelissa tarkasteltiin myös etähammaslääketieteen vaikutusta omahoidon tasoon. 19 kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen perustuvassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä havaittiin, että plakki- ja ienindeksi sekä kiilteen ”white spot” -leesioiden esiintyvyys vähenivät
merkittävästi etähammaslääketieteen avulla. Tuoreimmassa kontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa ei puolestaan huomattu, että etähammaslääketieteellä olisi ollut positiivista vaikutusta, mutta tutkimusasetelma ei ollut paras mahdollinen. Aiheesta ei ole julkaistu aiempia tutkimuksia Pohjoismaissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että etähammaslääketieteen harjoittaminen edellyttää parempaa monialaista ja moniammatillista yhteistyötä, teknistä infrastruktuuria, kansallista lainsäädäntöä sekä tiivistä yhteistyötä lääkärien, etähammaslääketieteen sidosryhmien ja poliittisten päättäjien
välillä, ennen kuin siitä voi tulla kiinteä osa suun terveydenhuoltoa Pohjoismaissa.
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.
