Videoneuvottelujen käyttö mielenterveyspalveluissa: leviämisen haasteet ja mahdollisuudet

Kirjoittajat

• Sanna Seppänen Alueellisen kehittämisen tutkimusryhmä Sente, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto, Tampere, Finland
• Tiina Ramstedt-Sen Alueellisen kehittämisen tutkimusryhmä Sente, Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto, Tampere, Finland

Avainsanat:

innovaatioiden leviäminen, mielenterveyspalvelut, organisaation tavoitteet, Suomi, telelääketiede, videoneuvottelut (FinMeSH)

Abstrakti

Tutkimuksessa tarkasteltiin julkisten mielenterveyspalveluita tarjoavien organisaatioiden teknologia‐asennetta, kehittämisprioriteetteja ja näkemyksiä videoneuvotteluista. Näiden kolmen tekijän osalta etsittiin eroja videoneuvotteluja käyttäneiden ja ei‐käyttäneiden sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköiden välillä. Lisäksi tulosten perusteella pohdittiin videoneuvottelujen käytön leviämisen haasteita ja mahdollisuuksia.Tutkimusaineisto kerättiin sähköisenä kyselynä vuoden 2012 lopussa julkisista mielenterveyspalveluita tuottavista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköistä. Kysely lähetettiin 241 johtotason lääkärille. Vastauksia saatiin 46 kpl. Vastausprosentti oli 19. Aineisto analysoitiin käyttäen kuvailevia tilastollisia menetelmiä ja tulosten tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin χ²‐testillä. Vastaajat suhtautuivat ylipäätään teknologiaan myönteisesti ja kokivat videoneuvottelut hyödyllisinä. Uuden teknologian hyödyntäminen ja kustannustehokkuuden parantaminen koettiin vähemmän tärkeiksi kehittämiskohteiksi kuin henkilöstön, palveluiden ja osaamisen kehittäminen. Vähäiset resurssit ja puutteet tiedossa todettiin tärkeimmiksi videoneuvottelujen käytön laajentamisen esteiksi. Myönteinen teknologia‐asenne ja asenne videoneuvotteluita kohtaan voi kuitenkin toimia mahdollisuutena videoneuvotteluiden käytön lisäämiselle mielenterveyspalveluissa. Etäteknologioiden tarjoamia hyötyjä ja soveltamisen vaatimuksia tulisi pohtia lisää terveydenhuolto organisaatioiden strategisen kehittämisen näkökulmasta. Tulisi mm. pohtia, kuinka järjestelmätasolla olemassa oleva kokemus, tieto ja resurssit olisivat myös pienempien yksiköiden käytössä ja siten tukisivat käyttöönottoprosessia.