Juhana-herttua ja Suomen kirkko 1556–1563
Abstrakti
Juhana-herttuan lyhyehkö herttuakausi (1556–1563) Turussa on saanut 1500-luvun Suomea käsittelevässä historiantutkimuksessa paljon huomiota. Suhteellisen vähän huomiota on kuitenkin kiinnitetty Juhana-herttuan kirkkopolitiikkaan. Tämä tutkimus osoittaa, että Juhana pyrki saavuttamaan mahdollisimman vahvan otteen kirkosta aivan kuten muustakin herttuakuntansa hallinnosta. Hänen toimintansa havainnollistaa, että hän pitäytyi isänsä vakaumuksessa, että hallitsijalla on ius reformandi, oikeus hallita uskonnollisissakin asioissa omalla valta-alueellaan. Herttuana Juhana saavutti valtaa ja käytti sitä kirkollisissa asioissa kolmella tavalla. Ensinnäkin hän varmisti kirkon palvelijoiden lojaalisuuden. Toiseksi, jatkettuaan isänsä aloittamaa kirkon omaisuuden takavarikointia, hän vastapainoksi tarjosi papistolle ja seurakunnille suoraa taloudellista tukea. Kolmanneksi hän nimitti pappeja ohi kirkollisen ja kuninkaallisen hallintokoneiston. Tämä pyrkimys vahvistaa valta kirkollisissa asioissa kasvatti osaltaan konfliktia Juhana-herttuan ja hänen kuninkaallisen veljensä Erik XIV:n välillä. Vaikka Juhana menetti herttuakuntansa taistelussa Erik-veljeä vastaan vuonna 1563, monet hänen nimettämänsä ja hänen tukemansa papit olivat yhä viroissa, kun Juhana syrjäytti veljensä ja nousi kuninkaaksi vuonna 1568. Tämä ryhmä antoi Juhanalle tukensa, kun hän toteutti kiisteltyjä kirkollisia uudistuksiaan Ruotsin hallitsijana.
Asiasanat: Juhana III, Ruotsin kuningas, Juhana, Suomen herttua, Suomen herttuakunta, reformaatio, papisto
