Maakunnan neljä käännettä
Maakunnan käsite osana suomalaisen yhteiskunnan alueellistumista ja politisoitumista 1800-luvulla
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee suomen kielen maakunta-sanan käyttöä 1800-luvun aikalaiskeskustelussa ja tunnistaa murtumakohtia, joissa sanan tietyt merkitykset ovat vahvistuneet ja toiset jääneet taka-alalle. Lähtökohtana on käsitehistorian ajatus yhteiskunnan muutoksesta kielellisten muutosten taustalla – käsitteet heijastavat menneisyyden ihmisten ymmärrystä todellisuudesta ja selittävät siten näiden toimintaa ja ajattelua. Maakuntaa voi pitää eräänlaisena suomen kielen avainkäsitteenä, joka on toisaalta itsestään selvä toisaalta monitulkintainen ja vaikeasti määriteltävä. Se on joustanut ja muovautunut tarpeen mukaan sekä tarjonnut poliittista ja diskursiivista käyttövoimaa tietyissä historiallisissa käännekohdissa. Maakunta-sanan kirjallista käyttöä ja merkityksiä 1800-luvun kielenkäytössä ei kuitenkaan ole aikaisemmassa tutkimuksessa tarkasteltu systemaattisesti. Myös kansakuntien sisäiset aluetasot ovat jääneet käsitehistoriallisessa tutkimuksessa verrattain vähälle huomiolle. Artikkelin johtopäätöksenä maakunta-sanan käytössä voi osoittaa neljä murrosvaihetta, joita ovat Suomen valtiolliseen asemaan liittynyt keskustelu, kansan merkityksen nousu fennomaanien poliittisen retoriikan kärkeen, maakunnallisuuden hyödyntäminen suomalaisuusaatteessa sekä maakuntien vahvistuminen tarkat rajat omaavina poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan tiloina. Maakunta-sana on osa 1800-luvulla muovautuneiden ja toisiinsa kytköksissä olevien poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten avainkäsitteiden kenttää.
Asiasanat: maakunta, poliittinen tila, käsitehistoria
