“Niukasti elävän perheen lapselle huvipuisto”
Leikkikentät lasten hyvinvoinnin rakentajana, noin 1950–1970
Abstrakti
Artikkelissa tarkastelemme sotien jälkeisten kaupunkien rakentumista lasten ja leikin näkökulmasta. Leikkikentät yleistyivät suomalaisessa kaupunkikuvassa toisen maailmansodan jälkeen, mutta toistaiseksi niitä on tarkasteltu kasvavan Helsingin sekä aikuisten näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastelemme leikkikenttien historiaa kahden tapausesimerkin, Jyväskylän ja Oulun, kautta. Selvitämme, millaisena lasten paikkana leikkikentät näyttäytyvät muistojen, valokuvien ja asiakirja-aineistojen välisessä vuoropuhelussa. Kysymme, millaisia merkityksiä muistelijat antavat leikkikentille sekä miten ne ovat tukeneet lasten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin – eli sosiaalisen kestävyyden – rakentumista. Käyttämämme 1950–70-luvuille ajoittuvat leikkikenttämuistot ovat aistivoimaisia, monipuolisia ja piirtävät kuvan leikkikentistä hyvinvointia lisäävinä ja kokemuksellisina lasten maailmoina.
Asiasanat: leikkikentät, lapset, hyvinvointi, sosiaalinen kestävyys, muistitieto, valokuvat
