Pelon ja toivon rajalla

Kirjoittajat

• Seija Jalagin

DOI: https://doi.org/10.54331/haik.140776

Avainsanat:

pakolaisuus, itäkarjalaiset, toimijuus, 1940- luku, Suomi, Ruotsi

Abstrakti

Artikkeli käsittelee Suomeen 1920-luvulla tai jatkosodan loppuvaiheessa pakolaisina tulleiden itäkarjalaisten toista pakolaisuutta eli Ruotsiin siirtymistä vuosina 1944–1948. Salaa tapahtuneiden muuttojen ansiosta lähtijöiden määristä on esitetty vain arvioita ja lähdön syiksi on yleensä esitetty pelko Neuvostoliittoon palauttamisesta. Kemin ja Oulun henkikirjoista tehdyn otannan sekä haastatteluiden avulla tehty kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen analyysi osoittaa, että Ruotsiin siirtyi pääasiassa työläisperheitä. Useilla oli Suomen kansalaisuus, jonka ei kuitenkaan uskottu suojaavan mahdolliselta luovutukselta Neuvostoliittoon. Toisaalta Ruotsi myös houkutteli Suomen taloudellisesti vaikeissa oloissa: sieltä oli mahdollista anoa poliittista turvapaikkaa ja tavoitella sekä vakaampia että parempia elinoloja. Tutkimus osoittaa myös, miten vaikeassa tilanteessakin olevilla pakolaisilla on erityistä toimijuutta, kun he tekevät päätöksiä lähtemisestä ja jäämisestä.