Diagnoosina työtön

Annastiina Mäkilä

doi:10.54331/haik.140809

Kirjoittajat

Annastiina Mäkilä

DOI: https://doi.org/10.54331/haik.140809

Avainsanat:

Masennus, työttömyys, uupumus, tautiluoki- tukset, diagnoosi, mielenterveys

Abstrakti

Artikkeli käsittelee työttömyyden ja työssä väsymisen kuvauksia suhteessa mielenterveyden palvelujärjestelmässä 1980-luvulla käyttöön otettuun masennuksen määritelmään. Työttömyydelle oli suomalaisessa kulttuurissa rakentunut 1900-luvun loppupuolella omat sanallistamisen tapansa, jotka 1980- ja 1990-luvun diagnosoinnissa yhdistyivät uuden kansainvälisiin malleihin pohjautuvan masennustautiluokan kanssa. Käyttämällä psykiatrista tautiluokitusta työn puutteen tai työssä väsymisen diagnosointiin työelämän ongelmista luotiin mielikuvaa ihmisen yksityisinä mielen sisäisinä ongelmina. Analyysin tukena käytetään monitieteistä kulttuurista mielenterveystutkimusta. Artikkeli osallistuu keskusteluun elämän ongelmien medikalisaatiosta sekä psykotieteellisen tiedon soveltamisesta yhä uusille elämänalueille. Huomio kohdistuu erityisesti tautiluokkien käyttötapojen muutokseen ja painoarvon lisääntymiseen. Artikkelissa analysoidaan lähdeteksteissä luotua ja toisinnettua suomenkielisessä kulttuurissa jaettua käsitysmaailmaa. Esimerkkinä aikansa puhetavoista toimivat pääasiassa kaksi vuosina 1990–1991 ja 1993 kerättyä kirjoituskilpailuvastausaineistoa.

Diagnoosina työtön

Kirjoittajat

Avainsanat:

Abstrakti

Julkaistu

Viittaaminen

Uusin numero