Haaleaa nationalismia
Kylmän sodan päättyminen, älymystö ja ”Suomen henkinen tila”
DOI:
https://doi.org/10.54331/haik.147322Abstrakti
Artikkelissa tarkastellaan suomalaista nationalismia ja keskustelua kansallisista identiteeteistä 1990-luvun alussa, jolloin Suomi haki Euroopan yhteisön/Euroopan unionin jäsenyyttä ja koki suuria muutoksia kuten talouslaman ja kylmän sodan päättymisen. Julkisen sanan ohella erityisesti suomalainen älymystö pohti kansallisen identiteetin suhdetta eurooppalaiseen identiteettiin ja tulevaisuuteen. Keskustelu korosti Suomen läntisyyttä ja eurooppalaisuutta, mutta samalla huolehdittiin suomalaisuuden jatkuvuudesta muuttuvassa maailmassa. Keskustelu suomalaisesta identiteetistä ja sen tulevaisuudesta ulottui Euroopan yhdentymistä laajemmalle, liittyen 1990-luvun alun suurten globaalien muutosten luoman liminaalisen epätietoisuuden ja ennakoimattomuuden kontekstiin. Artikkelin keskeinen havainto on, ettei 1990-luvun kansallisuuspohdintaa ole hedelmällisintä lähestyä banaalin ja arkipäiväistyneen nationalismin näkökulmista, sillä ”Suomesta” tuli aktiivisen pohdinnan ja rakentamisen kohde. Lama ja geopoliittinen epävarmuus häivyttivät ironian Suomen ”henkistä” tilaa ja tulevaisuutta koskevista kysymyksistä. Kyse ei kuitenkaan ollut kuumasta kansakunnan rakentamisesta, niin kuin esimerkiksi uudelleen itsenäistyneissä Baltian maissa. Kutsumme tätä ilmiötä haaleaksi nationalismiksi.
Asiasanat: 1990-luku, nationalismi, Euroopan unioni, kansallinen identiteetti, 1990-luvun lama, älymystö, uusisänmaallisuus
