Vapaaehtoisen päästökompensoinnin virhetilanteet kuluttajasuhteessa

Kirjoittajat

• Artti Pursiainen Helsingin yliopisto https://orcid.org/0009-0009-7380-2067

DOI:

https://doi.org/10.33344/vol18iss1pp24-40

Avainsanat:

päästökompensaatio, ilmasto-oikeus, kuluttajaoikeus, kuluttajapalvelukset, ilmastonmuutos

Abstrakti

Vapaaehtoisen päästökompensaatiomarkkinan kasvu on voimakasta, ja kompensaatiopalvelun kysyntä kasvaa myös Suomessa. Päästökompensaatiohankkeiden valvonta on nykyisin pitkälti yksityisten sertifiointijärjestelmien varassa, ja todentamattomat ympäristöväittämät ovat yleisiä. Kuluttajien voi olla erittäin vaikea arvioida ympäristöväittämien paikkansapitävyyttä, ja heillä on harvoin täsmällistä tietoa hyödykkeiden valmistamisen tosiasiallisista ympäristövaikutuksista.

Päästökompensaation toteuttamisessa noudatetaan yleensä tietylle standardille asetettuja kriteerejä, joilla kompensaatiohankkeen laadukkuus pyritään varmistamaan. Keskeisiä kriteerejä ovat ilmastohyödyn mitattavuus, lisäisyys, ajoitus, pysyvyys, kestävyys sekä kaksoislaskennan kielto.

Kuluttajasuhteessa päästökompensointia voidaan joko käyttää osana yrityksen markkinointia tai sitä voidaan tarjota kuluttajalle hyödykkeenä. Ero näkyy erityisesti tilanteessa, jossa kompensaatio on tavalla tai toisella virheellistä. Kyse on silloin joko totuudenvastaisesta tai harhaanjohtavasta markkinoinnista taikka kulutushyödykkeen virheestä.

Tutkimuskysymykseni on:

                      Miten kuluttajasuhteessa ilmenevät vapaaehtoisen päästökompensaation virhetilanteet ratkeavat voimassa olevan oikeuden mukaan?

Kuluttajansuojalaki (38/1978, KSL) kuluttajaoikeudellisena yleissäännöksenä soveltuu sekä markkinoinnin että kulutushyödykkeen virhetilanteisiin. Sääntelyn jättäminen kuluttajansuojalain varaan ei kuitenkaan ole kaikilta osin tyydyttävä ratkaisu, sillä kuluttajansuojalakia sovelletaan vain kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa, mikä rajaa osan päästökompensaatiopalvelun tarjoajista sääntelyn ulkopuolelle.

Päästökompensoinnin varallisuusoikeudellinen asema on jossain määrin epäselvä. Eri tahot ovat katsoneet päästökompensaatiossa olevan kyse esimerkiksi vastikkeettomasta hyväntekeväisyydestä, palvelusopimuksesta tai vastikkeellisesta vaihdannasta. EU-tasolla on valmisteilla useita päästökompensoinnin luotettavuuden parantamiseen pyrkivää säädöshanketta. Päästökompensaatiopalvelun luotettavuusongelmiin perustuvaa kantaa päästökompensaation vastikkeettomuudesta on tarkistettava viimeistään siinä vaiheessa, kun uudet oikeudelliset puitteet valvoa hankkeiden todennettavuutta vahvistuvat.

Tutkimuksen mukaan vapaaehtoisen kompensaation kaupassa on kyse kuluttajapalveluksesta. Kompensaation virhetilanteeseen olisi mahdollista soveltaa kuluttajansuojalain 8 luvun eräitä kuluttajapalvelussopimuksia koskevia säännöksiä.