Tunnustuksen vaikutus rangaistuksen määräämiseen
lieventämisperusteen soveltamisedellytysten arviointia keskiössä tunnustuksen ajoitukselle annettava merkitys
DOI:
https://doi.org/10.33344/vol13iss2pp8-31Avainsanat:
rikosoikeus, rangaistuksen määrääminen, rangaistuksen mittaaminen, rangaistuksen lieventämisperusteet, pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä, tunnustusAbstrakti
Artikkeli keskittyy määrittämään rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan, pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä -lieventämisperusteen tarkoittaman käyttäytymisen ajoituksen merkitystä. Artikkelissa analysoidaan, voidaanko tunnustuksen ajoittamiselle asettaa ajallista takarajaa, eli toisin sanoen milloin tunnustus on viimeistään annettava, jotta sillä olisi vaikutusta rangaistusta lieventävänä perusteena. Vastauksen löytämiseksi tutkimuksen kohteena ovat myös ne taustasyyt, jotka ovat vaikuttaneet rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperusteeksi säätämiseen. Artikkeli esittelee tutkimukseen perustuen tunnustuksen ajoituksen merkitystä systematisoivan uudenlaisen kategorisoinnin pohjautuen siihen, miten lieventämisperusteen taustasyitä on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä arvioitu. Kategorisointi perustuu siihen, mitä tietoja viranomaisilla on ollut hallussa tapahtuneesta rikoksesta tai rikoksen tekijästä sillä hetkellä, kun tunnustus on tehty. Kategorisoinnissa soveltamistilanteet jaetaan kahteen yläkategoriaan: A) rikos tai tekijän yhteys rikokseen ei lainkaan viranomaisten tiedossa; ja B) rikos ja tekijän yhteys rikokseen pääosin viranomaisten tiedossa, jotka jaetaan edelleen kahteen alakategoriaan. Ajoituksen merkityksen määrittäminen on myös käytännön tilanteiden kannalta merkittävä rikosoikeudellinen kysymys.
