”Noh, enhän mä nää mitään ton hunnun läpi.” Sukupuolen läpinäkyvät rajat Rosa Liksomin sarjakuvassa ”Anandamarxin tytöt yleisessä uimahallissa”, 15–27.

Kirjoittajat

  • Kasimir Sandbacka -

Abstrakti

Tässä artikkelissa tarkastelen, miten sukupuoli rakentuu ja asettuu kyseenalaiseksi Rosa Liksomin sarjakuvassa ”Anandamarxin tytöt yleisessä uimahallissa”, joka on osa Liksomin Roskaa-teosta (1991). Pohdin erityisesti tarinan ironiaa ja sitä, miten tarinassa kieltoa ja tabua merkitsevä vaate, huntu, muuttuu transgression työkaluksi. Artikkelillani on kaksi keskeistä teoreettista lähtökohtaa: Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta ja Linda Hutcheonin ajatukset postmodernismista ja ironiasta. Ennen varsinaista sarjakuvan tarkastelua esittelen ja taustoitan teosta kokonaisuutena. Taustoitus auttaa sijoittamaan tarkasteltavan sarjakuvan teoksen ja yleisemmin suomalaisen kirjallisuuden kontekstiin ja tuo esille sen, että tarkastelutapani on tietoisesti valittu tulkintastrategia, ei ainoa mahdollinen tapa lukea ”Anandamarxin tytöt yleisessä uimahallissa” -tarinaa.

Osasto
Pervoskooppi: artikkelit
Julkaistu
kesä 30, 2008

Viittaaminen

Sandbacka, K. (2008). ”Noh, enhän mä nää mitään ton hunnun läpi.” Sukupuolen läpinäkyvät rajat Rosa Liksomin sarjakuvassa ”Anandamarxin tytöt yleisessä uimahallissa”, 15–27. SQS – Suomen Queer-Tutkimuksen Seuran Lehti, 3(1). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/sqs/article/view/53645