Häpeä, objektivointi ja vastarinta synnytysväkivaltatarinoissa
Avainsanat:
häpeä, objektivointi, synnytys, synnytysaktivismi, synnytysväkivaltaAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan toukokuussa 2019 käynnistyneen #MinäMyösSynnyttäjänä-kampanjassa julkaistujen synnytysnarratiivien (N=30) pohjalta synnytysväkivaltakokemusta ja synnyttäjien kohtaamisia synnytyksen ammattilaisten ja sairaalainstituution kanssa sekä pohditaan synnyttäjien kokemuksen merkitystä muutosvoimana. Tarinoita analysoidaan narratiivisesti osana historiallista tilannetta, jossa synnyttäjät kokemuksensa tarinaksi kirjoittamalla osallistuvat synnytyksen, väkivallan ja synnytyshoidon määrittelyyn. Aktivistit asettivat kiistanalaiseksi itsemääräämisoikeuden toteutumisen potilaislain määrittämällä tavalla. Näin suomalaiset synnyttäjät liittyivät osaksi 2000-luvun alusta alkaen ympäri maailmaa aktivoituneita synnytysväkivallan vastaisia liikkeitä, joiden pyrkimyksenä on vahvistaa naisille autonomia ja itsemääräämisoikeus myös raskauden ja synnytyksen aikana. Tarkastelen syntynyttä asetelmaa kokemuksen, kamppailun ja hoitorationaliteetin rajaamalla alueella keskittyen häpeään sekä objektivoivien käytäntöjen ja itsemääräämisoikeuden väliseen suhteeseen. Huomio kiinnittyy objektivoinnin ja itsemääräämisoikeuden väliseen ristiriitaan ja kysymykseen, voivatko objektivointi ja aktivistien pyytämä itsemääräämisoikeus toteutua rinnakkain.
