Arkistot

• 

  Karvanumero

  Vol 34 Nro 4 (2021)

  Sukupuolentutkimus–Genusforskning-lehden Karvanumerossa 4/2021 vierailevina toimittajina ovat Hannele Harjunen ja Leena-Maija Rossi. Teemanumeron teksteissä karvat kietoutuvat monin tavoin sukupuolen, seksuaalisuuden, ruumiillisuuden ja vallan kysymyksiin sekä erilaisiin vastakarvaisiin strategioihin ja karvojen politiikkoihin. Karvanumero on suomalaisen sukupuolentutkimuksen kentällä tärkeä ja odotettu avaus, mistä kertoo sekin, että lehdessä julkaistaan aihealueelta peräti neljä vertaisarvioitua artikkelia: Johanna Latva tutkii hiuksettomiin naisiin kohdistuvia asenteita, Laura Piippo karvojen kuvausta kirjallisuudessa, Erica Åberg ja Laura Salonen sosiaalisen median karvakeskustelua ja Kanerva Lehtonen karvoja sukupuoliperformanssina. Puheenvuorotekstissään Susanna Paasonen ja Annamari Vänskä luovat katsauksen ”pornon karvoihin ja karvan muoteihin”. Kirja-arvioissa Joel Kuortti arvioi Emma Dabirin mustien hiusten historiaa ja politiikkaa avaavaa kirjaa Don’t Touch My Hair (2019) ja Heidi Kosonen karvattomuuden kulttuurihistoriaa luotaava Rebecca M. Herzigin teosta Plucked (2015).

  Kannen kuva: Victoria Aleksandrova

• 

  Synnytysteemanumero

  Vol 35 Nro 1 (2022)

  Kuten Sukupuolentutkimus‒Genusforskning-lehden uudet päätoimittajat Elina Helosvuori ja Maria Temmes toteavat, synnytysteemanumero 1/2022 on muodostunut orgaanisesti, ilman erityistä kirjoituskutsua. Vaikuttaisikin, että todistamme suoranaista ilmiötä ‒ käynnissä on synnytyskulttuurin murros. Teemanumeron vertaisarvioiduissa artikkeleissa Keiju Vihreäsalo tarkastelee synnyttäjien kokemusta muutosvoimana, Hanna-Mari Ikonen ja Jenna Siivonen osoittavat, miten syntyvyyden vähenemistä käsittelevä kantaaottava sanomalehtikirjoittelu tuottaa nuorista naisista ennakoivia toimijoita, ja Tiia Sudenkaarne tarttuu viimeaikaisiin vaatimuksiin sijaissynnyttämisen laillistamisesta ja uudenlaisesta säätelystä. SUNSin puheenjohtaja Leena-Maija Rossi tuo palstallaan esiin sukupuolentutkimuksen sitkeyden, vahvuuden ja vaikuttavuuden viime vuosikymmeninä. Hankepuheenvuorossaan Kaisa Kuurne ja Mirjam Raudasoja taustoittavat mainittua synnytyskulttuurin murrosta, ja Astrid Joutsenon sekä Elina Helosvuoren lektiot perustuvat heidän tuoreisiin lisääntymisaiheisiin väitöskirjoihinsa.

  Kuva: Helsingin Kätilöopiston sairaalan lastenhuone vuonna 1971. Kuvaaja Eeva Rista. Helsingin kaupunginmuseo.

• 

  Sukupuolentutkimus-Genusforskning

  Vol 35 Nro 2 (2022)

  Vuoden 2022 Sukupuolentutkimus‒Genusforskning-lehden toinen numero tuo esille sukupuolittuneita koreografioita tasa-arvopolitiikan professionalisoitumisessa, animaatioelokuvien isyysrepresentaatioissa ja seksuaalista häirintää käsittelevissä video-oppimateriaaleissa. Numeron avaa Hanna Ylöstalon ja Emma Lambergin artikkeli, jossa he tarkastelevat professionalisoitumisen tuomia muutoksia tasa-arvopolitiikkaan Suomessa. Aino A. T. Isojärven artikkeli puolestaan tutkii populaarikulttuurin ja politiikan suhdetta 1960-luvun Yhdysvalloissa keskittyen valkoisen maskuliinisuuden ja isyyden ihanteiden analyysiin neljässä Disneyn animaatioelokuvassa. Julia Nummi analysoi puheenvuorossaan sukupuolittuneita representaatioita seksuaalista häirintää käsittelevissä video-oppimateriaaleissa. Sanna Erdoğanin ja Amanda Hekkalan laatimassa juhlahaastattelussa Lapin yliopiston professorit Kirsti Lempiäinen, Leena-Maija Rossi ja Suvi Ronkainen käyvät läpi ura- ja tutkimuspolkujaan, avaavat tutkimuksellisia intressejään sekä raottavat toiveitaan yhteiskunnallisen kehityksen suhteen.

  Kannen kuva on tehty Dalle2-tekoälysovelluksella, johon on syötetty  määrittelyksi ”an expressionistic painting of an orange tabby cat playing jazz trumpet, depicted as an explosion of nebula”.

• 

  Sukupuolentutkimus-Genusforskning

  Vol 35 Nro 3-4 (2022)

  Sukupuolentutkimus‒Genusforskning-lehden tuplanumeron 3‒4/2022 kolmessa vertaisarvioidussa artikkelissa tarkastellaan sukupuolittamisen muotoja mediassa ja kulttuurisissa esityksissä. Katariina Mäkinen ja Eetu Mäkelä analysoivat äitien kansalaisuuden määrittelyä suhteessa kotihoidontukeen perinteisessä mediassa parin viime vuosikymmenen aikana. He kontekstualisoivat käytyä keskustelua osaksi laajempaa diskursiivista ja yhteiskunnallista siirtymää kohti kilpailukykyä painottavaa argumentointia 2010-luvulla. Kirsi Kainio ja Ari Sivenius puolestaan tutkivat, miten koko perheen Ice Age -animaatioelokuvissa inhimillistetään eläinhahmoja heteronormatiivisesti. Linkittämällä analyysin laajempaan teoreettiseen keskusteluun kulttuurisista sukupuolittamisen tavoista kirjoittajat korostavat, että on tärkeää huomioida, miten lapsille suunnattu sisältö normittaa tapoja ymmärtää sukupuolta ja seksuaalisuutta. Myös lehden kolmas artikkeli nostaa esille valtavirtakulttuurin binaarisen sukupuolen ja heteronormatiivisuuden mallin. Vilja Jaaksi  tarkastelee murrosteksti-käsitteen avulla haastatteluaineistonsa pohjalta kokemuksia sosiaalisen median sisältöjen merkityksestä muunsukupuolisten identiteetin muotoutumisessa. Lisäksi tuplanumerossa julkaistaan Sukupuolentutkimuksen seuran puheenjohtajan kirjoitus, yksi hankepuheenvuoro, neljän tuoreen väitöstilaisuuden lektiot, kaksi kirja-arviota sekä perustelut pro gradu- ja artikkelipalkinnoille.

  Kannen kuva on tehty Dalle2-tekoälysovelluksella, johon on syötetty  määrittelyksi ”non-binary gender cubist painting”.