Tietoa julkaisusta
Sukupuolentutkimus–Genusforskning on kaksikielinen monitieteinen julkaisu, joka perustettiin 1988 (vuoteen 2013 saakka Naistutkimus-Kvinnoforskning). Tieteellisten vertaisarvioitujen artikkeleiden lisäksi lehdessä julkaistaan ajankohtaisia puheenvuoroja, puheenjohtajilta-palstaa, hankepuheenvuoroja, lektioita ja kirja-arvioita. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Uusin numero
Tässä tuplanumerossa julkaistaan sikermä keskenään resonoivia puheenvuoroja, joissa ilmaistaan huoli tutkimuksen vapauden kaventumisesta mutta avataan myös uusien ajattelun ja toiminnan tapojen mahdollisuuksia. Varpu Alasuutari, Sanna Karhu ja Heidi Kosonen nostavat pääkirjoituksessaan esiin tutkija-aktivismin merkityksen, ja SUNSin puheenjohtajat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo pohtivat palstallaan sukupuolentutkimuksen kykyä pitää poliittinen mielikuvitus liikkeessä. Taru Leppänen tuo professoriluennossaan esiin, kuinka sukupuolentutkimuksen voima on sen kyvyssä tarkastella kriittisesti rajoituksiaan ja samalla avata uusia mahdollisuuksia teoretisoida eroja, materiaalisuutta ja toimijuutta. Saara Tuusa puolestaan kertoo katsauksessaan, miten tuotantokulttuurien tutkimus voisi tehdä näkyväksi feministisen elokuvan uudelleenkuvittelun potentiaalia. Numerossa julkaistaan myös kansainvälinen Feminists Against Genocide -kannanotto, jossa vaaditaan palestiinalaisten kansanmurhan lopettamista ja Israelin akateemista boikottia sekä avataan, miksi tämä on feministinen ja myös yliopistoja koskettava kysymys.
Tuplanumerossa julkaistaan neljä vertaisarvioitua artikkelia. Aino Koskenniemi analysoi Lindexin Female Engineering -kuukautisalushousujen markkinointia ja osoittaa, miten kampanja sekä purkaa että vahvistaa sukupuolittuneita teknologia- ja ruumisihanteita samalla liittäen naisten vapautumisen yksilöllisiin kulutusratkaisuihin. Reetta Haverinen havainnollistaa, kuinka suomalaisten hyvinvointivaikuttajien Instagramiin tuottamat wellness-sisällöt yhtäältä toistavat postfeministisiä tehokkuus- ja hallintaihanteita mutta toisaalta myös kyseenalaistavat niitä, korostaen keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä sekä tuoden esiin naisten väsymystä suorituskeskeiseen uusliberalistiseen eetokseen. Paula Rauhala paljastaa kriittisen diskurssianalyysin avulla, kuinka Marxin Pääoman suomennos maskulinisoi geneerisiä tekijännimiä tehden naiset sekä lapset näkymättömiksi, vaikka sukupuolineutraalimpia vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. Ismo Björn ja Pirjo Pöllänen osoittavat, kuinka lukuisat opaskirjat ja Marttojen hautausmaapäivät ovat muovanneet naistapaisen haudanhoidon kansalliseksi rutiiniksi ja miten tämä historiallinen aineisto resonoi tutkijoiden etnografisten ”hautausmaakuljeskelujen” havaintojen kanssa.
Tuplanumeron muissa tekstikategorioissa Sofia Kari tarkastelee puheenvuorossaan hiljan toteutettua lehden arkistojen digitointihanketta. Heidi Kosonen, Kaisu Hynnä-Granberg ja Hanna Varjakoski keskustelevat kiistanalaisesta, feministisen ruumiskauhun perinteeseen sijoittuvasta elokuvasta The Substance (2024, ohj. Coralie Fargeat). Raisa Jurva puolestaan käsittelee lektiossaan parisuhteiden affektiivisia jännitteitä. Neljässä kirja-arviossa esitellään Niina Hämäläisen, Tarja Kupiaisen ja Riikka Taavetin toimittama teos Joustavat sukupuolet – muuntuvat merkitykset (Utu-Tuuli Jussila), Stefania Barcan Workers of the Earth: Labour, Ecology and Reproduction in the Age of Climate Change (Kuura Irni, Meri Külm ja Riku Löf), Jaana Semerin ja Leena Virtasen Neitoperhot ja pahanhautojat: naiset tekevät elokuvia (Sussu Laaksonen) sekä Lori Jo Marson Feminism and the Cinema of Experience (Venla Korhonen).
Kansikuva
Heidi Kosonen: Kunnianosoitus Guerrilla Girlsille / An homage to Guerrilla Girls (2025, guassi ja tussi)
