Kohtuuttomuuksia: Miksi sijaissynnyttämistä ei tule säädellä lapsettomuushoitona

Kirjoittajat

  • Tiia Sudenkaarne Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto

Avainsanat:

bioetiikka, cisnormatiivisuus, hedelmöityshoidot, heteronormatiivisuus, lisääntymisteknologiat, lääketieteen etiikka, sijaissynnytys, sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus

Abstrakti

Sijaissynnytys kiellettiin Suomessa vuonna 2007. Sitä ennen se oli harvoissa tapauksissa heteroaviopareille käytettävä lapsettomuushoito ”parin naisosapuolen kohdun puutteesta tai viasta johtuvaan lapsettomuuteen” (ETENE 2011). Sijaissynnyttämisen laillistamisen eli uuden säätelyn laadintaa ajaa juuri nyt voimakas poliittinen tahto. Artikkelissa selvitän, miksi säätely ei voi eettisesti kestävästi perustua yksinomaan sijaissynnyttämisen säätelyyn lapsettomuushoitona. Kritisoin sijaissynnyttämistä hoitona erityisesti queer-feministisestä näkulmasta, jossa cis- ja heteronormatiivisuuden kritiikki yhdistyy sijaissynnyttäjän lisääntymistyön arvon tunnistamiseen. Toivon kritiikin tuovan uusia näkökulmia säätelyyn, joka osaltaan haastaa cis- ja heteronormatiivisuutta lääketieteen etiikassa ja hoitologiikassa. Lopuksi pohdin esimerkinomaisesti sijaissynnyttämisen säätelyä kaupallisena intiimiytenä.

Kirjoittajan esittely

Tiia Sudenkaarne, Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto

VTT, FM Tiia Sudenkaarne on Helsingin yliopiston tutkijatohtori Suomen Akatemian projektissa
(324322) Social Study of Antimicrobial Resistance ja Tampereen yliopiston apurahatutkija Koneen sääti-
ön projektissa Technology, Ethics and Reproduction.

Tiedostolataukset

Julkaistu

2022-05-04