Eläinteollisen tappamisen normi ja ilonpilaajuuden muutospotentiaali Gustafsson&Haapojan Siat-näyttelyssä

Kirjoittajat

• Sanna Karimäki-Nuutinen Jyväskylän yliopisto

Avainsanat:

affektit, eläintuotanto, ilonpilaajuus, normit, taidenäyttelyt

Abstrakti

Sika, elävänä eläimenä tai kuolleena ruumiina, oli häivytetty Seinäjoen taidehallilla vuonna 2021 esillä olleen Gustafsson&Haapojan Siat-näyttelyn visuaalisesta ulottuvuudesta. Samaan tapaan teollisen teurastuksen käytäntönä on tappamisen piilossa pitäminen, joka osaltaan vaikuttaa eläintuotantonormin rakentumiseen ja ylläpitämiseen yhteiskunnassa. Teollinen eläintuotanto kietoutuu globaalien ekologisten kriisien vyyhtiin, mutta laajasta ja voimakkaasti kyseenalaistamisesta huolimatta sen normatiivinen asema säilyy. Seinäjoella, siantuotannon merkittävällä alueella, Siat nostatti kuohuvaa keskustelua ja vastustusta. Tässä artikkelissa tarkastelenkin Siat-tapausta eläintuotantonormin kyseenalaistamisen ja sen aiheuttamien affektiivisten reaktioiden näkökulmasta. Katseeni tulee taidelaitoksen sisältä, sillä työskentelin näyttelyn parissa kuraattorina. Metodologiseksi keskustelukumppanikseni kutsun Sara Ahmedin kehittelemän feministisen ilonpilaajan hahmon. Artikkelini lisää tietoa siitä, miten ilonpilaajuuteen sisältyvää muutospotentiaalia voidaan käyttää taidenäyttelykontekstissa ja laajemmin kamppailuissa eläintuotannon normatiivisen aseman murtamiseksi.