Uralic *tuppas – bridging Indic and Germanic

Kirjoittajat

• Juho Pystynen

DOI:

https://doi.org/10.33341/uh.148310

Abstrakti

Uralilainen *tuppas indoarjan ja germaanin silloittajana
Suomen tupas johdoksineen ja näiden vastineet pohjoisessa itämerensuomessa voidaan parhaiten johtaa useimpien suomen murteiden sekä vepsän osoittamasta kantasuomen asusta *tup̆pas. Muutamat sanansisäiseen yksittäisklusiiliin viittaavat vastineet kuten karjalan tuvas katson selittyvän ryväs-sanueen sekundääriseksi vaikutukseksi. Tunkelon (1918) germaaninen lainaetymologia ← kantagermaanin *þūƀaz ’mätäs, pensas’ ei tämän valossa ole puolustettavissa. Koivulehdon (1999) rinnastus toiseen kantagermaanin sanueeseen *tuppaz ’tupsu, tukko, yläpää’ näyttää paremmalta, mutta tältä sanueelta taas puuttuu oma indoeurooppalainen etymologia. Kyseessä onkin pikemmin laina itämerensuomesta luoteisgermaaniin, sillä itämerensuomen sanueelle voidaan löytää vastineita myös idempää, marista: deminutiivijohdos *tŭpka ’tuppo, tukka’, ja komista: aines tup- useissa johdoksissa kuten tupji̮- ’tukkia’, tupi̮rt- ’kääriä’, ja yhdyssanoissa kuten tup-jura ’tupsupää’. Poikkeusedustus *u > komin u lienee säännöllinen *p:n edellä. Sanueen *-as-vartalo itämerensuomessa silti viittaa indoeurooppalaiseen laina-alkuperään, ja myös uusi laina­etymologia voidaan esittää: kyse on vanhasta indoiranilaisesta (arjalaisesta) lainasta, jota parhaiten vastaa muinaisindoarjan stū́pa- ’mätäs, tupas, päälaki, ym.’ < kantaindoiranin *stúHpas. Samaan etymologiseen pesueeseen voitaisiin jatko-oletuksin liittää vielä marin *tŭp ’selkä’ (mikäli aiemmin ’yläselkä’) ja suomen tukka (arjalaisen sanueen jostain toisesta variantista, vrt. muinais­indoarjan stúkā- ’tupsu, tukko’). Huomattavinta kuitenkin on, että germaanin *tuppaz-sanue ei sovi indoiranin sanojen perintövastineeksi, ja näiden yhteyden mahdollistaa ainoastaan itämerensuomen kautta välittyminen – samaan tapaan kuin esim. jo ennestään tunnettu repo-sanueen lainautuminen indoiranista itämerensuomen kautta pohjoisgermaaniin. Vastaavaa takaisinlainautumisen mahdollisuutta onkin syytä pitää silmällä myös jatkossa tarkasteltaessa itämerensuomalaisten tai yleisemmin uralilaisten kielten sanueita, joille on esitetty useampia lainaetymologioita.