Ikiliikkujan äärellä: Jännitteet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakonaattikeskustelussa 1959–2019
Avainsanat:
diakonaatti, virka, diakoniaAbstrakti
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on keskusteltu diakonaatin ja diakonian viran kehittämisestä vuosikymmenien ajan, ja prosessi on yhä kesken. Selkeään lopputulokseen ei ole päästy, vaikka kolme komiteaa ja useat työryhmät ovat tuottaneet aiheeseen liittyviä mietintöjä. Tässä systemaattisteologisessa artikkelissa etsin näistä prosessin dokumenteista syitä sille, miksi näin on. Keskustelu on koskenut esimerkiksi viran kolmisäikeisyyttä, diakonaattiin mukaan otettavia työntekijäryhmiä, ordinaatiota sekä uudistuksen mukanaan tuomia hallinnollisia muutoksia. Selkeinä jatkotutkimusta vaativina kysymyksinä nousevat esille kysymys viran ymmärtämisestä, diakonialle annettu merkitys ja sisältö sekä ekumeenisten sitoumusten merkitys ja ymmärtäminen prosessin aikana.
A discussion about the reform of the diaconate and the diaconal ministry has been an ongoing theme in the Evangelical Lutheran Church of Finland for decades, and is still in process. There has not been a solid conclusion, although three committees and several task forces have produced their reports on the theme. In this article I'll look at these documents for the reasons for this. The ongoing discussion has, for example, been about the threefold ministry, the assemblage of the diaconate, the ordination and the administrative impacts of the possible reform. As a result, three themes need more analysis in the future: How has the concept of ministry been understood? What has been understood by the idea of diaconia? How have the ecumenical commitments been understood and what has been their meaning to the process and discussion?
