Arkkidiakonit arkkidiakonien jälkeen

Suomen evankelisluterilaisen kirkon arkkidiakonit

Kirjoittajat

• Esko Ryökäs
• Ilkka Huhta

DOI: https://doi.org/10.37448/dt.129241

Avainsanat:

arkkidiakoni, diakonian virka, Suomen diakonien historia

Abstrakti

Yleisesti ajatellaan, että arkkidiakonit katosivat Suomesta reformaation myötä. Kuitenkin luterilaisissa kirkoissa reformaatio johti siihen, että varhaiskirkollinen diakoniavirka yhdistyi pappisviran kanssa, ja pappisvirkaan sisältyi myös diakonisen palvelun tehtävä. Tässä artikkelissa käytetyn aineiston perusteella voidaan osoittaa, että arkkidiakonin virka tai virkanimike oli käytössä yhä vuosisatojen ajan, ja käyttö loppui vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen. Luterilaisessa kirkossa arkkidiakoni toimi ennen muuta papin tehtävissä reformaation jälkeen, aina 1800-luvulle saakka. Artikkelin tavoitteena on antaa alustava kuva luterilaisen arkkidiakonin virkanimikkeen käytöstä Suomessa reformaation jälkeisenä aikana ja nostaa esiin kysymyksiä, jotka vaativat jatkotutkimusta.

Abstract

It is commonly believed that archdeacons disappeared from Finland during the Reformation. However, in Lutheran churches, the Reformation led to the early church diaconal office merging with the clerical office, and the clerical office also encompassed the tasks of diaconal service. This article demonstrates that the archdeacon’s office or title remained in use for centuries, and ceased to be used only after the mid-19th century. In the Lutheran Church, the archdeacon primarily served in clerical roles following the Reformation until the 19th century. This article aims to provide a preliminary overview of the use of the Lutheran archdeacon title in Finland during the post-Reformation period and to raise questions that call for further research.