Sähköinen palvelusetelijärjestelmä – keskitetty vai hajautettu?

Kirjoittajat

• Inka Piippo Oulun yliopisto, Luonnontieteellinen tiedekunta, Oulu, Finland
• Eeva Leinonen Oulun yliopisto, Oulu, Finland
• Vadym Kramar Oulun seudun ammattikorkeakoulu, Oulu, Finland
• Erja Laulumaa Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä, Raahe, Finland

Avainsanat:

sähköinen palveluseteli, hajautettu järjestelmä

Abstrakti

Laki sosiaali‐ ja terveydenhuoltopalveluiden palveluseteleistä astui Suomessa voimaan vuonna 2009. Eri puolilla Suomea on meneillään palvelusetelijärjestelmän sähköistämishankkeita. Julkishallinnon järjestelmien suunnittelussa lähdetään usein liikkeelle keskittämisestä ja julkishallinnon järjestelmät ovat tämän vuoksi usein keskitettyjä portaaliratkaisuja. Palvelusetelin tarkoituksena sen sijaan on mahdollistaa sosiaali‐ ja terveydenhuollon palveluiden ostaminen yksityisiltä palveluntuottajilta. Palveluseteli voidaan siis nähdä maksutapana, joten sen lisäksi, että sähköinen palvelusetelijärjestelmä on julkisen hallinnon järjestelmä, sitä voidaan pitää myös sähköisen kaupankäynnin palvelujärjestelmänä. Tässä artikkelissa tutkimuskysymykseksi muodostuu, voiko sähköistä palveluseteliä toteuttaa osana hajautettua sähköisen kaupankäynnin järjestelmää ja tarjoaisiko hajautettu palvelusetelijärjestelmä keskitettyä portaalia paremmat valinnanmahdollisuudet kuluttajalle. Tutkimus oli konstruktiivinen tutkimus ja siinä arvioitiin palvelusetelin soveltuvuutta hajautettuun sähköisen kaupankäynnin järjestelmään. Tutkimustuloksena saatiin viitekehys keskitetystä ja hajautetusta sähköisestä palvelusetelijärjestelmästä. Johtopäätöksenä voitiin todeta, että ratkaisujen soveltuvuus sähköiseksi palvelusetelijärjestelmäksi on katsottava tapauskohtaisesti kunnan tarpeiden ja käytettävissä olevien resurssien mukaan.