”Palkka on tietysti yksi syy, mutta ei suurin” – psykologisen sopimuksen rikkoutuminen hoitajien alanvaihdon taustalla
Avainsanat:
Sosiaali- ja terveydenhuolto, psykologinen sopimus, hoitohenkilöstö, ammatinvaihtoAbstrakti
Hoitoala kärsii työntekijäpulasta, osa hoitoalan työntekijöistä suunnittelee alanvaihtoa ja osa on jo tehnyt päätöksen alanvaihdosta. Tässä artikkelissa tarkastellaan hoitoalan jättäneiden työntekijöiden alanvaihdon syitä psykologisen sopimuksen rikkoutumisen näkökulmasta. Psykologisella sopimuksella tarkoitamme puhumatonta ja epävirallista sopimusta, joka pitää sisällään työntekijöiden työnantajaan kohdistamia odotuksia ja käsityksiä työhön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Aineistona on käytetty alan jättäneiden lähi- ja sairaanhoitajien kirjoitusaineistoa (n=295), jossa he kertovat alanvaihdon taustalla vaikuttaneista syistä. Alanvaihdon syitä analysoitiin psykologisen sopimuksen rikkoutumisen näkökulmasta sisällönanalyysilla. Analyysin perusteella hoitajien psykologinen sopimus rikkoutui kolmella ulottuvuudella; ammatillisten velvollisuuksien täyttymättömyytenä, organisaation piittaamattomuutena ja kontrollointina sekä epäoikeudenmukaiseksi koettuna palkitsemisena. Psykologisen sopimuksen rikkoutumisen näkökulmasta on erittäin haitallista, että alan jättäneet työntekijät arvioivat sosiaali- ja terveysalan haasteiden olevan yleisesti tiedossa, mutta ongelmiin ei haluta puuttua. Tahalliseksi koetun sopimusrikkomuksen seurauksena hoitajat ovat jättäneet alan ja menettäneet luottamuksensa sote-organisaatioihin ja niiden kykyyn muuttua ja kehittyä myöskään tulevaisuudessa. Artikkelissa tuodaan uutta ymmärrystä psykologisen sopimuksen rikkoutumiskeskusteluun analysoimalla psykologisen sopimuksen rikkoutumista takautuvana kokemuksena.
