Hyvinvointiparatiisista villiin länteen?
Kuntaseriffien toimijuuden rajat harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta koskevassa keskustelussa
Avainsanat:
kuntaseriffit, omankädenoikeus, turvallisuusAbstrakti
Artikkelissa käsitellään aineistotriangulaatiota hyödyntäen Kyyjärven ja Enontekiön kuntien toteutumattomia seriffihankkeita kuntapoliitikkojen ajamina ratkaisuina harvaan asuttujen alueiden turvallisuustilanteen parantamiseksi. Ilmiötä, jossa yhteisön keskuudessa luotetuksi todetulle toimijalle halutaan antaa valvontaan ja järjestyksen ylläpitämiseen liittyviä tehtäviä lähestytään vigilantismin käsitteen kautta. Vigilantismi on kansalaislähtöistä toimintaa, joka kohdistuu rikollisuuteen ja jossa poliisille kuuluvia tehtäviä toteutetaan omatoimisesti mahdollisesti väkivaltaa hyödyntäen. Laajaan media-aineistoon tukeutuen seriffihankkeita vertaillaan toisiinsa ja selvitetään toimijuuden rajoja suhteessa valtion väkivaltamonopoliin. Kuntaseriffit ovat osa laajempaa ilmiötä, jossa kansalaiset ottavat omatoimisesti valvontaan liittyviä tehtäviä hoidettavakseen. Artikkeli väittää, että kuntaseriffi on harvaan asuttujen alueiden poliittinen ratkaisu, jolla on haluttu vastata poliisin hallintorakenneuudistusten myötä tapahtuneisiin heikkenemisiin valvonta- ja hälytyspalveluiden saatavuudessa. Harvaan asutuilla alueilla poliisi ei näy ja partiota odotetaan kauemmin kuin kaupungeissa. Kyyjärvellä seriffi haluttiin toteuttaa yhteistyössä valtion kanssa osana vartijoita koskevaa lakiuudistusta. Enontekiöllä oltiin valmiita rikkomaan lakia ja ottamaan poliisille kuuluvia tehtäviä omatoimisesti hoidettavaksi. Tämä tekee Enontekiön seriffistä valtion silmissä vigilantin.
