Lauluihin varautunut menneisyys: Nostalgiset laulut muistin paikkoina KOM-teatterin esityksessä Baikalin lapset

Kirjoittajat

  • Topi Vainikainen Helsingin yliopisto

Abstrakti

Käsittelen artikkelissani nostalgisten laulujen merkitystä menneisyyttä käsittelevässä teatteriesityksessä. Analysoin helsinkiläisessä KOM-teatterissa vuonna 2002 ensi-iltansa saanutta esitystä Baikalin lapset, joka kahdessa toisiinsa kiertyvässä aikatasossa käsitteli taistolaista liikettä ja sen muistamista. Esityksessä käytettiin paljon 1970-luvusta muistuttavia lauluja, jotka olivat esityksessä sekä mennyttä kuvittavia että tarinaa eteenpäin vieviä elementtejä. Hahmotan laulut muistin paikoiksi, jotka säilövät mennyttä aikaa. Kun lauluja kuunnellaan myöhemmin uudelleen, myös niihin sisällytetyt tunnekokemukset aktivoituvat uudelleen. Lähestyn lauluja tarkastelemalla niiden käyttöä pohdiskelevana nostalgiana, jossa korostuu menneeseen aikaan sisältyvän kaipauksen ohella menneisyyden peruuttamattomuuden tunnustaminen. Todennan artikkelissani, että laulut ilmentävät esityksessä toisaalta kollektiivista ja toisaalta eksistentiaalista kaipausta. Samaan aikaan lauluja käytettiin välineenä ottaa kantaa kulttuurissa käytyyn keskusteluun taistolaisuuden perinnöstä, mitä voimisti myös esityspaikka, taistolaiseen kulttuuriliikkeeseen liitetty KOM-teatteri.

Asiasanat: teatteri, esitys, KOM-teatteri, muistin paikka, pohdiskeleva nostalgia, taistolaisuus

Osasto
Artikkelit

Julkaistu

2024-06-19

Viittaaminen

Vainikainen, T. (2024). Lauluihin varautunut menneisyys: Nostalgiset laulut muistin paikkoina KOM-teatterin esityksessä Baikalin lapset. Historiallinen Aikakauskirja, 121(2), 148–161. https://doi.org/10.54331/haik.121400