Painajaisen merkityksen muutos Suomessa
Abstract
Artikkelissa jäljitetään suomen kielen painajainen-sanan merkityksiä vanhan kirjasuomen lähteiden, arkistoidun kansanperinteen ja vanhojen sanomalehtitekstien pohjalta. Kuten monissa muissakin eurooppalaisissa kielissä, suomessa painajaisella tarkoitettiin alkujaan hengenahdistuksena ja painon tunteena ilmenevää tautitilaa sekä sen aiheuttavaa olentoa. Uskomusperinteessä painajainen tulkittiin yleensä pahantahtoisten ihmisten lähettämäksi. Kyseisiä oireita lähestytään nykyään unihalvauksena, mutta painajaisolennoksi on todennäköisesti tulkittu laajempi kirjo öisiä ongelmia. Aineisto osoittaa, ettei painajaisella ole tarkoitettu pahaa unta ennen 1800-luvun loppua. Artikkelissa esitellään painajainen-sanan uskomusmerkityksiä ja metaforista
käyttöä sekä selvitetään, kuinka sen merkitys lopulta
muuttunut tarkoittamaan pahaa unta.
Asiasanat: painajainen, semanttinen muutos, sanomalehdet, kansanusko
