Utopistinen dystopia
Ruotsin mallit suomalaisissa lähiökeskusteluissa 1950–1980-luvulla
Abstrakti
Tarkastelen keskusteluja ruotsalaisista esikaupungeista suomalaisessa julkisuudessa esikaupunkisuunnittelun murrosaikana 1950-luvulta 1980-luvulle. Pääasiallinen lähdeaineisto koostuu Kansalliskirjaston sanomalehtiarkiston digitoiduista sanomalehtiartikkeleista, jotka käsittelevät kolmea lähiötä: Tukholman Vällingbytä ja Farstaa sekä Espoon Tapiolaa. Vaikka Ruotsi ei ollut ainoa inspiraation lähde suomalaisen esikaupunkisuunnittelun innovaatiolle, positiiviset ja negatiiviset mielikuvat ruotsalaisista esikaupungeista olivat näkyvästi esillä suomalaisessa lehdistössä. Näistä lähiöistä niin sanotut ABC-kaupungit (arbete, bostad, centrum - työ, asunto, keskus), kuten Vällingby ja Farsta, suunniteltiin omavaraisiksi, mutta ne alkoivat pian muistuttaa tavanomaisia nukkumalähiöitä ja niitä käsiteltiin lehdistössä todellisten tai kuviteltujen sosiaalisten ja psykologisten ongelmien kasvualustana. Aluksi esikaupunkilaisten suurten ikäluokkien työväenluokkainen tausta tunnistettiin taustatekijäksi ”lähiöahdistuksen” patologiassa. 1970-luvulta lähtien lähiöihin muutti paljon maahanmuuttajia, ja siitä lähtien lähiöiden maine on liitetty etnisen segregaation ongelmaan. Hyvinvointivaltion aikaisempien vuosikymmenien lähiöistä tuli nostalgian kohteita, joiden mainetta saatettiin jopa hyödyntää kaupallisesti keskiluokkaistuneissa ja sittemmin yksityistetyissä ABC-keskuksissa.
Asiasanat: ABC-kaupungit, puutarhakaupunki, lähiösuunnittelu, yhdyskuntasuunnittelu, lähiöahdistus, hyvinvointivaltio, nostalgia, dystopia, utopia, Farsta, Tapiola, Vällingby
