Elämän ja elinkeinojen turvaamista rajaseudulla
Abstract
Niin kutsutun uuden sotahistorian ihmislähtöiset näkökulmat ovat vakiinnuttaneet paikkansa 1900-luvun sotien osalta, mutta yhtä lailla mikrohistoriallisilla työkaluilla voidaan operoida tutkittaessa vanhempien aikojen konflikteja. Suomen historian dosentti Jukka Kokkonen on ottanut urakan kontolleen ja tarkastellut jo pitkään Venäjän ja Ruotsin rajaseudun asukkaiden keinoja selviytyä toistuvista sodista ja niiden lieveilmiöistä varhaisella uudella ajalla. Vuonna 2002 tarkastetussa väitöskirjassaan hän tutki Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontakteja Venäjän Karjalaan ajalla 1650–1712. Tuoreessa monografiassaan hän syventää ja pidentää tarkastelukulmaansa rajarauhakäytäntöihin ”itärajalla” aina 1400-luvun lopusta – jolloin Novgorodin tilalle Ruotsin kilpakumppaniksi tuli Moskovan suuriruhtinaskunta – Suomen sotaan saakka. Tarkastelussa erityishuomion saa kuitenkin 1700-luku ja pääasiallisena maantieteellisenä viitekehyksenä ovat Kainuun, Kuusamon ja Venäjän Karjalan alueet. Lähestymistapaansa kirjoittaja luonnehtii paitsi mikrohistoriaksi, myös rajan ylitysten ja vuorovaikutuksen historiaksi.
