Lähiösuunnittelu sukupuolten tasa-arvon esteenä?
Yhdistys 9 ja vaatimukset asumisen uudistamisesta 1960-luvulla
Abstract
Nuorten arkkitehtien aloitteessa 1960-luvun puolivälissä käynnistynyt lähiökriittinen keskustelu vaati suomalaisen lähiösuunnittelun uudistamista. Sen hetkinen puutarhakaupungin idea, jota edusti esimerkiksi Espoon Tapiola, tuli hylätä, ja lähiöt tuli kaavoittaa isommalle asukasmäärälle ja niihin tuli asuntojen lisäksi sijoittaa työpaikkoja, palveluja ja vapaa-ajanviettopaikkoja. Tässä artikkelissa tutkin, miten sukupuolten tasa-arvoa ajanut Yhdistys 9 osallistui lähiökeskusteluun. Yhdistys 9:n tavoitteena oli parantaa sekä naisten että miesten asemaa niin sanotun radikaalin sukupuolirooli-ideologian mukaisesti. Sen näkökulmasta Tapiolan edustama lähiörakentaminen esti sukupuolten tasa-arvon toteutumisen, sillä se perustui perhemalliin, jossa äiti keskittyy perheenäidin tehtäviin ja isä käy työssä lähiön ulkopuolella. Tasa-arvo-ongelmien purkamiseksi Yhdistys 9 vaati, että alueet tulee suunnitella siten, että kodista lyhyt matka työpaikalle, kauppoihin ja palvelujen ääreen. Lisäksi alueille tuli sijoittaa kollektiivipalveluita eli kortteliravintoloita, päiväkoteja ja pesuloita, jotta äidit ja isät vapautuisivat kotitöiden tekemisestä ja heidän olisi aidosti mahdollista yhdistää kokopäivätyö täysipainoiseen perhe-elämään.
Asiasanat: sukupuoliroolikeskustelu, sukupuolten tasa-arvo, moderni arkkitehtuuri, kaupunkisuunnittelu, lähiöt, feminismi
