”Hirvittävät unet”: Käsityksiä pahoista unista 1800-luvun lopun Suomessa
Abstract
Artikkelissa tarkastellaan käsityksiä painajaisista 1800-luvun lopun Suomessa. Tapaustutkimuksen aineistona on Anders Allardtin (1855–1942) vuonna 1886 ilmestynyt tarina Släktingar emellan, jossa Allardt kuvaa uusmaalaisen maaseutuväestön elämää ja ahdinkoja. Tutkimus osoittaa, että aikalaiskäsitys painajaisista muodostui monista ajallisista ja aatteellisista kerrostumista. Vanhempi, kansanomainen käsitys painajaisista ulkoisen painajaisolennon aikaansaamana tilana tunnistettiin yhä. Samoin katsottiin yhä melankolisen luonteen altistavan painajaisille. Tarina ilmentää kuitenkin myös jo psykologisempia käsityksiä, joiden mukaisesti yksilön valveilla kokemat voimakkaat, kielteiset tunteet ja ajatukset sekä ahdistukset aikaansaivat painajaisia. Nämä ahdistavat ajatukset ja tunteet saattoivat olla luonteeltaan niin moraalisia kuin maallisiakin. Pahat unet saattoivat pitkittyessään johtaa myös mielen järkkymiseen. Tässä psykologisemmassakin painajaiskäsityksessä sielu ja ruumis ja niiden sairaudet ja ahdistukset olivat kuitenkin yhä olennaisesti yhtä.
Asiasanat: painajaiskäsitykset, mara, 1800-luku (Suomi), Anders Allardt
