Ahtauden ja eriarvoisuuden kytkökset 1960- ja 1970-lukujen tiedekentällä
Abstract
1960-luvulla vanhat huolet korkean väestötiheyden ja ahtauden vaikutuksesta ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille kasvoivat. Artikkeli tarkastelee 1960- ja 1970-lukujen intensiivisen tieteellisen kiinnostuksen ja ahtaustutkimuksen syitä ja tuloksia kiinnittäen erityistä huomiota näkemyksiin ahtauden ja epätasa-arvon yhteyksistä. Hyödyntäen lähteinään aikakauden julkaistuja tutkimuksia, artikkeli analysoi poikkitieteellisiä debatteja, hypoteeseja ja teorioita ja yhdistää ne ajankohdan yhteiskunnallisiin ongelmiin ja huoliin.
Ahtautta tutkittiin erityisen intensiivisesti ympäristöpsykologiassa ja kaupunkisosiologiassa. Tutkimus johti uusiin teorioihin, näkemyksiin ja käsitteellisiin pohdintoihin, ja lopulta ahtaushuolten vähittäiseen hiipumiseen. Ympäristöpsykologit käsitteellistivät ahtautta uusin tavoin, irrottivat sen osittain fyysisistä suureista ja tutkivat sitä empiirisesti. Vaikka ympäristöpsykologien käsitys ahtauden kokemukseen vaikuttavista tekijöistä sisälsi statuksen merkityksen ja kontrollin tärkeyden, heidän näkemyksensä olivat yksilöllistäviä eivätkä ottaneet kantaa yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Sen sijaan kaupunkisosiologit korostivat sosioekonomisten erojen, rodun ja syrjinnän merkitystä terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien synnyssä ahtauden sijaan, kannattivat suunnittelua, joka tähtäsi eriytymiskehityksen kääntämiseen sekä vastustivat ratkaisuja, jotka palvelivat lähinnä valkoisen keskiluokan etuja.
Asiasanat: ahtaus, tiheys, epätasa-arvo, ympäristöpsykologia, kaupunkisosiologia, kaupunkitila
