Kansallisteatteri ja kaksi Berliiniä
Abstract
Käsittelen artikkelissani teatteria osana kylmän sodan kulttuuridiplomatiaa ja Suomen Kansallisteatterin suhdetta jaettuun Berliiniin. Tutkin itäberliiniläisen Berliner Ensemblen Suomen-vierailua syyskuussa 1959 ja Kansallisteatterin vierailua Länsi-Berliiniin lokakuussa 1961, jolloin teatteri esiintyi Berliinin juhlaviikkojen (Berliner Festwoche) ohjelmassa. Berliner Ensemble esitti helsinkiläisyleisölle Mutter Couragen ja Leben des Galilein, joista ensin mainitun pääroolissa nähtiin Helene Weigel. Kansallisteatteri vei juhlaviikoille Eino Kaliman ohjauksen Anton Tšehovin näytelmästä Lokki. Lokin kaksi esitystä Hebbel-teatterissa olivat Kansallisteatterin suurimpia kansainvälisiä menestyksiä. Tarkastelen vierailuja erityisesti suhteessa Seppo Hentilän tulkintaan, jonka mukaan kylmän sodan aikaisista kansainvälisistä kiistakysymyksistä juuri Saksan-kysymys vaikutti eniten Suomen asemaan kahden rintaman välissä. Ainoana Euroopan maana Suomi ei voinut normalisoida suhteitaan kumpaankaan Saksaan. Hentilän mukaan Helsinki oli 1950-luvun alusta alkaen ainoa pääkaupunki, jossa Saksat kilpailivat suomalaisten suosiosta. Tämä näkyi myös teatteritaiteen vierailuissa, sillä ne olivat sekä Suomen että Suomeen kohdistunutta kulttuuridiplomatiaa.
Asiasanat: teatteri, kylmä sota, kulttuuridiplomatia, Kansallisteatteri, Berliner Ensemble
