Professori Katie Eriksson – Hoitamisen ydin tutkimuksen kohteena
Abstrakti
Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata professori Katie Erikssonin määrätietoista pyrkimystä kehittää hoitotiedettä autonomiseksi tieteenalaksi pohjautuen sekä systemaattiseen että kliiniseen hoitotieteen tutkimukseen. Eriksson ei luopunut missään vaiheessa hoitotieteen substanssin kehittämisestä tai hoitamisen ytimen teorianmuodostamisesta. Perustutkimuksesta, hermeneutiikasta ja käsitemäärittelystä tuli tärkeitä epistemologisia ja metodologisia lähtökohtia karitatiivisen hoitoteorian muodostamisessa. Karitatiivisen hoitoteorian käsitteet ja käsitekaavat sekä mallit kehitettiin ontologisista ja teoreettisista perusolettamuksista, mutta myös kliinisestä todellisuudesta, jotta eri käsitteiden merkityssisältöjä voitaisiin ymmärtää ja tutkia eri tiedon tasoilla suhteessa hoitamisen ytimeen. Karitatiivinen hoitaminen hoitamisen perusmotiivina tarkoittaa sitä, että hoitajat hoitavat potilaita caritaksen hengessä ja tällöin omaksuvat karitatiivisen asenteen suhteessa ihmiseen ja terveyden ja kärsimyksen hoitamiseen, sallivat itsensä tulla kosketetuiksi ja kuuntelevat omaa sisintään: lähtökohtana on pään, käden ja sydämen malli. Karitatiivisessa hoitoteoriassa eetos edeltää ontologiaa. Hoitamisen ytimen ympärillä olevien käsitteiden ja niiden merkityssisältöjen teoriamuotoilu haastaa tulevien sukupolvien hoitotieteen edustajia.
