Asiantuntijuus sairaalasielunhoitotyössä syöpää sairastavan potilaan näkökulmasta
Abstrakti
Psykososiaalisen tuen piiriin kuuluva henkinen ja hengellinen tuki on osa syöpää sairastavan potilaan kokonaishoitoa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata syöpää sairastavien potilaiden kokemuksia sairaalasielunhoitotyön asiantuntijuudesta, sekä kuvata potilaiden kokemuksia sairaalapapin työstä ja sen merkityksestä.
Tutkimusaineisto kerättiin elektronisella kyselylomakkeella Suomen Syöpäjärjestöjen verkkosivujen kautta. Kyselylomakkeeseen vastasi 23 potilasta, joista yhdeksää haastateltiin. Kyselylomake sisälsi kysymyksiä vastaajien taustatiedoista, Likert-asteikollisia väittämiä sekä avoimia kysymyksiä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisilla menetelmillä ja laadullinen aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Potilaiden kokemukset sairaalapapin asiantuntijuudesta liittyivät sairaalapapin kanssa käytyjen keskusteluiden teemoihin, kuten sairauteen ja pelkoihin, sairaalapapin tukimenetelmiin, työtehtäviin ja asiantuntijuuteen.
Sairaalapapin asiantuntijuus muodostui potilaiden kokemusten mukaan vuorovaikutusosaamisesta, psykososiaalisesta osaamisesta ja teologisesta osaamisesta. Potilaiden kokemusten mukaan sairaalapapin tärkein tehtävä on potilaiden ja läheisten tukeminen (39%). Sairaalapapin tapaaminen vahvisti potilaiden toivoa, tuki vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyssä ja sairauden kanssa elämisessä. Potilaat tulivat kuulluiksi, saivat henkistä, hengellistä ja teologista asiantuntijatukea. Sairaalapapin työskentelyssä yhdistyivät teologin ammattiin liittyvä tieto, psykososiaalisen tuen osaaminen ja vuorovaikutustaidot, sekä taito soveltaa niitä syöpää sairastavan potilaan sielunhoitotyössä
