Sisällönanalyysin käyttö suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa: dokumenttianalyysi Hoitotiede-lehdessä julkaistuista artikkeleista vuosilta 2010–2021
Abstrakti
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata sisällönanalyysin käyttöä suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa Hoitotiede-lehdessä. Lähestymistavaksi valittiin dokumenttianalyysi, ja aineisto kerättiin Hoitotiede-lehdessä julkaistuista artikkeleista vuosilta 2010–2021. Tutkimukseen valittiin kaikki artikkelit (n=115), joissa analyysimenetelmänä oli käytetty sisällönanalyysiä. Aineisto kerättiin analyysimatriisilla ja analysoitiin deduktiivisen sisällönanalyysin periaatteilla. Tulokset esitetään frekvensseinä ja prosentteina.
Sisällönanalyysin käyttö oli yleisintä laadullisissa tutkimuksissa (66%). Tavallisin aineistonkeruumenetelmä oli haastattelu (40%). Yli kolmanneksessa (38%) artikkeleista ei ollut kirjattu otantamenetelmää. Useimmiten analyysimenetelmänä oli käytetty induktiivista lähestymistapaa (88%), ja analyysin kuvauksessa käytettiin pelkistämistä (80%) ja ryhmittelyä (64%). Noin kolmanneksessa artikkeleista ei mainittu analyysiyksikköä (29%) eikä esitetty suoria lainauksia (38%). Luotettavuuden arviointikriteereistä yleisimmin käytettyjä olivat uskottavuus (59%), vahvistettavuus (57%) ja siirrettävyys (52%).
Suomalaisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa sisällönanalyysin käyttö on lisääntynyt. Käsitteiden käyttö, tulosten raportointi ja sisällönanalyysin luotettavuuden arviointi on selkeytynyt. Aineistonkeruu ammattilaisilta ja omaisilta on lisääntynyt. Induktiivisen sisällönanalyysin osuus on kasvanut. On tärkeää kiinnittää huomiota analyysiyksikön määrittelyyn ja luotettavuuden arviointikriteereiden systemaattiseen käyttöön.
