Avoin haastattelu ja teemahaastattelu aineistonkeruumenetelminä laadullisessa hoitotieteellisessä tutkimuksessa
Abstrakti
Haastattelu on tärkeä ja keskeinen aineistonkeruumenetelmä laadullisessa tutkimuksessa. Haastatteluja voidaan toteuttaa eri menetelmin, mutta niiden väliset rajat eivät kuitenkaan ole aina täysin selvät. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata avointa haastattelua ja teemahaastattelua hoitotieteellisessä laadullisessa tutkimuksessa, niiden metodologisia lähtökohtia ja käytännön toteutusta aiemman tieteellisen kirjallisuuden, tutkimusesimerkkien ja kirjoittajien omien kokemusten kautta. Artikkelissa kuvataan lisäksi tekijöitä, joita tutkijan on hyvä ottaa huomioon haastattelumenetelmää valitessa ja haastatteluja suunnitellessa.
Avoin ja teemahaastattelu eroavat toisistaan esimerkiksi aikaisemman tutkimustiedon käytön ja haastattelun sisällön rakenteistamisen suhteen. Avoin eli strukturoimaton haastattelu on nimensä mukaisesti väljä ja rakenteistamaton, eikä sitä sidota tiukasti aiempaan tutkimustietoon. Avoimessa haastattelussa on keskeistä antaa tilaa tutkimukseen osallistujan omille kokemuksille ilman, että tutkija pyrkii vaikuttamaan haastattelun kulkuun. Teemahaastattelu on niin sanottu puolistrukturoitu haastattelumenetelmä, jossa haastattelukysymykset perustuvat tutkimustehtävän ohjaamana tutkijan aikaisemman tutkimustiedon avulla muodostettuihin teemoihin. Molemmissa aineistonkeruumenetelmissä annetaan tilaa tutkimukseen osallistujan omalle kerronnalle ja keskeistä on vuorovaikutuksellisuus sekä turvallisen haastattelutilanteen luominen.
