Lastensuojelun laitoshoidon markkinoistuminen lainsäädännössä ja viranomaisasiakirjoissa
Abstrakti
Suomessa lastensuojelun laitoshoito on siirtynyt pääosin yksityisten toimijoiden tuottamaksi. Tässä tutkimuksessa analysoitiin kuvauksia yksityisestä laitoshoidosta ja markkinoistumisesta lainsäädännössä
sekä viranomaisasiakirjoissa vuosina 1980–2020, käyttäen Richard Scottin instituutioiden pilariteoriaa. Yleisesti ottaen yksityisiä tuottajia ja markkinoistumista käsiteltiin asiakirjoissa niukasti. 1980- ja 1990-luvuilla tapahtuneet muutokset regulatiivisella pilarilla mahdollistivat myöhemmän markkinoistumisen, korostaen aluksi julkisen ja kolmannen sektorin roolia. Tarkastelun lopulla lainsäädännössä korostettiin julkisen tuotannon turvaamista. Analyysin edetessä ajallisesti asiakirjoissa nousi aikaisempaa enemmän esille yrittäjyys ja ammattimaistuminen. Kuvauksissa havaittiin institutionaalista jatkuvuutta, jossa korostui yksityisen laitoshoidon rooli julkisen tuotannon täydentäjänä ja erityispalveluiden tuottajana. Asiakirjat kuvasivat yksityistä laitoshoitoa ristiriitaisesti, korostaen markkinoistumisen riskejä, mutta myös kolmannen sektorin ainutlaatuisuutta, yrittäjyyttä ja ammattimaistumista. Analyysin valossa ei havaittu tavoitetta ulkoistaa laitoshoitoa lähes täysin. Tämä voi heijastaa kansallisen tason keskustelujen ja linjausten tehottomuutta, korostaen tarvetta tutkia paikallistason asiakirjoja ja keskusteluja.
Viittaaminen
Copyright (c) 2024 Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti
Tämä työ on lisensoitu Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen Julkinen -lisenssillä.