Pasifismi poliittisena maailmankuvana

Kirjoittajat

• Lauri Snellman Helsingin yliopisto; Uppsalan yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.70483/kp.122358

Avainsanat:

pasifismi, väkivallattomuus, kosmopoliittisuus, politiikan teoria, maailmankuvat

Abstrakti

Artikkeli tarjoaa yleiskuvan pasifismin poliittiseen maailmankuvaan. Pasifismi tähtää emansipaatioon väkivaltaan nojaavista valtamalleista. Pasifismi nojaa maailmanyhteiskunnan ensisijaisuuteen ja tavoittelee sen uudelleenjärjestelyä inklusiiviseksi ja väkivaltaa välttäväksi. Se voidaan muotoilla viitekehyksenä (toimija, erottelut, strategiat, tavoitteet). Keskityn artikkelissa pasifismin gandhilaiseen ja kantilaiseen perinteeseen. Gandhilaisen pasifismin pääoivalluksena on, että valta perustuu viime kädessä yhteiskunnan tukeen. Näin sortojärjestelmät voidaan kaataa väkivallattoman vastarinnan keinoin ja tilalle voidaan rakentaa inklusiiviset instituutiot. Maailmankuvan rakenne on (väkivallaton toimija, yhteiskunnan instituutiot ja vallan lähteet, väkivallaton toiminta ja instituutionrakennus, rauha ja inklusiiviset instituutiot). Kantilainen pasifismi nojaa taas ylikansallisten inklusiivisten instituutioiden rakentamiseen demokratian, valtioliiton, yhteisten ihmisoikeuksien ja kaupan varaan. Maailmankuvan rakenne on (rauhanliikkeet ja demokraattiset valtiot, valtioiden ja maailmanyhteiskunnan vuorovaikutus, demokratia + valtioliitto + ihmisoikeudet + kauppa, rauha ja inklusiiviset instituutiot). Pasifismi tarjoaa varteenotettavan vertailukohdan sekä uuskonservatismille, liberalismille että realismille kansainvälisen politiikan tutkimuksessa, koska se yhdistää ihmisarvon ja universalismin kaltaiset arvot tosiasioihin melioristisen ja reformistisen poliittisen toiminnan kautta.