Sateenkaarevat sinkut ja läheissuhteiset covid-19-pandemiassa

Raastavaa tuskaa vai antoisaa kotoilua?

Kirjoittajat

• Jarmo Harri Jantunen Jyväskylän yliopisto
• Taina Järvenpää Jyväskylän yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23980/sqs.154802

Abstrakti

Artikkelimme tarkastelee sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kokemuksia covid-19-pandemiasta ja sitä, miten suhdestatus on vaikuttanut pandemiakokemuksiin. Fokusoimme erityisesti sinkkujen ja läheissuhteissa eläviin henkilöihin, mutta myös transsukupuolisten kokemuksiin. Aineistona on Webropol-ohjelman avulla tehty kysely, josta analysoitiin tilastollisesti ja laadullisesti 474:n sateenkaareviksi itsensä määritelleiden vastauksia. Tulokset osoittavat, että läheissuhde on voinut helpottaa pandemiasta selviytymistä ja yksinäisyyttä ja että sinkut ovat selvästi kärsineet pandemian aiheuttamasta henkisestä huonovointisuudesta. Monisuhteiset ja transsukupuoliset vastaajat nostivat esiin varsinkin sateenkaarierityisiä kokemuksia, kuten monisuhteisten vaikeuden löytää parisuhteita jo olemassa olevien rinnalle ja transsukupuolisten haasteet toteuttaa sukupuoli-identiteettiään. Tutkimuksen perusteella sinkkujen heikentynyt elämäntilanne johtui osittain siitä, että parisuhdenormatiivisuus ja singlismi näyttivät voimistuvan covid-19-pandemian aikana. Lisäksi tapaamisrajoitusten aiheuttama vertaiskohtaamisten vähentyminen heikensi yleisesti vähemmistöön kuuluvien hyvinvointia. Esitämme, että resilienssiä voimistaviin kokemuksiin on luotava mahdollisuus myös vähemmistössä oleville, sillä resilienssi auttaa katastrofeista selviämisessä. Lisäksi heteronormatiivisia ja singlismiä tuottavia rakenteita on pystyttävä purkamaan ennen katastrofeja ja vähemmistöihin kuuluvia on otettava mukaan katastrofien ehkäisyyn tähtäävään työhön, koska katastrofien aikana yhteiskunnan voimavarat eivät tunnu riittävän marginaalissa olevien ihmisten erityistarpeiden huomioon ottamiseen.

Avainsanat: covid-19, hlbtqi+, katastrofit, kyselytutkimus, marginaalit, parisuhdenormatiivisuus, polyamoria, resilienssi, singlismi, suhdestatus, transsukupuolisuus

Abstract

Our article looks at how members of the gender and sexual minorities have experienced the Covid-19 pandemic and how their relationship status has influenced their experiences of the crisis. We focus particularly on single individuals, those in relationships, and the experiences of transgender people. The data were collected through a survey conducted using the Webropol software, from which the responses of 474 people who identified themselves as LGBTQI+ were statistically and qualitatively analyzed. The results suggest that cohabiting relationships may have facilitated coping with the pandemic and eased loneliness, whereas singles have suffered from the mental distress caused by the pandemic. Multi-partnered and transgender respondents highlighted specific LGBTQI+ experiences, including difficulties for multi-partnered people in finding new relationships and challenges transgender people face in expressing their gender identity. The study found that the deteriorating life circumstances of singles were partly due to the fact that relationship normativity and singlism seemed to intensify during the Covid-19 pandemic. In addition, the reduction in peer encounters caused by dating restrictions negatively impacted the wellbeing of minority members. We argue that resilience-building experiences should be made accessible to minority groups as well, as resilience helps cope with crises. Furthermore, heteronormative and singlism-producing structures must be dismantled before crises occur, and minority groups must be included in crisis prevention efforts, as societal resources are often insufficient to meet the specific needs of marginalized people during crises.

Keywords: couple normativity, Covid-19, disasters, LGBTQI+, living conditions, marginality, multi-partner relationships, relationship status, resilience, singlism, survey, transgender