Hauras, korjaava ja parantumaton queer

Katse ylpeyden, normatiivisuuden ja (uus)häpeän aikoihin

Kirjoittajat

• Leena-Maija Rossi Lapin yliopisto

DOI: https://doi.org/10.23980/sqs.66351

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee queeria ajallisena ilmiönä ja kysyy mitä queer-ajattelu ja aktivismi ovat yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti ”parantaneet” tai korjanneet. Läpikäydyt esimerkit paikantuvat yhdysvaltalaiseen ja suomalaiseen lähihistoriaan sekä muutoksiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemassa. Kirjoittaja kysyy miten reilu neljännesvuosisata, jonka voi sanoa pitäneen sisällään normaaliutta queeriyttäneitä aikoja, on vaikuttanut esimerkiksi kulttuurisiin representaatioihin ja joihinkin oikeuksiin mainituissa konteksteissa. Entä onko queer-keskustelussa itsessään näiden aikojen jälkeen korjaamisen varaa? Teoreettisesti artikkeli keskustelee erityisesti Eve Kosofsky Sedgwickin ja Sara Ahmedin ajattelun kanssa. Sedgwick näyttäytyy tekstissä yhtäältä queerin ajallisuuden, toisaalta reparatiivisuuden tai korjaavuuden teoreetikkona, Ahmed puolestaan pervon affektiivisuuden ja queerin potentiaalin haurauden ajattelijana. Kirjoittaja kyseenalaistaa myös queerin ulossulkevuuden ja ”oikeanlaisten” queer-subjektien ja objektien määrittymisen sekä homo–hetero-vastakkainasettelun hedelmällisyyden queerin ajattelun ja toiminnan lähtökohtana. Ylpeyden, häpeän takaisinottamisen ja enemmistöltä saadun tunnustuksen jälkeen artikkeli perää queerin tai pervouden parantumattomuutta ja parantumatonta määrittelemättömyyttä.