Föglön kirkko keskiajalta nykypäiviin
Kirkkotaiteen ja visuaalisen kulttuurin ajalliset kerrokset
Abstrakti
Kirkollisen kulttuuriperinnön vaaliminen edellyttää arvojen tunnistamista. Föglön keskiaikainen kirkko on muokattu 1861 valmistuneessa C. T. P. Chiewitzin (1815–1862) korjaustyössä funktionaaliseksi ristikirkoksi keskiaikaa tulkiten. Viimeinen laaja korjaustyö kirkossa oli Erik Kråkströmin (1919–2009) modernismia ja keskiaikaa yhdistänyt hanke, joka valmistui 1968. Kirkon niukasta keskiaikaisesta esineistöstä merkittävin on 1960-luvun korjaustöiden yhteydessä löydetty hopeinen reliikkiristi, jossa olleet jäänteet on tulkittu kuuluneiksi Magdalan Marialle, vaikka todennäköisemmin kyseessä on ollut Kildaren luostarin Pyhä Birgitta (n. 451–525). Kirkon keskiaikaisesta ja sen jälkeisestä asusta on vain vähän tietoja. Ison vihan aikana kirkko paloi, mutta sitä ryhdyttiin korjaamaan heti 1720-luvulla.
Sisustuksesta on säilynyt Jonas Bergmanin (1724–1810) 1759 maalaama alttaritaulu, joka perustuu Christopher Weigelin Nürnbergissä 1700-luvun alussa julkaisemaan Raamattuun. Sen kuvituksesta vastasi alankomaalainen Jan Luyken (1649–1712). Chiewitzin korjaustöiden yhteydessä kirkkoon hankittiin 1861 valmistunut uusi alttaritaulu. Edellisen tapaan Ehtoollista kuvanneen maalauksen teki Robert Wilhem Ekman (1808–1873), jonka työssä barokkimaisen tiivis tunnelma on saavutettu hyödyntämällä barokkia vanhempaa esikuva-aineistoa, kuten Peter Candidin (n. 1548–1628) tunnettua Ehtoollissommitelmaa, joka levisi Johann Sadelerin (1550–1611) kuparipiirroksen välityksellä.
Kirkon sisustus on täydentynyt yksittäisillä lahjoituksilla. Kuvataideopettaja Dick Häggblom lahjoitti 1986 veistämänsä krusifiksin, ja samana vuonna saatiin anonyymin maalarin Donin Jumalanäiti -ikoni. Vuonna 1991 kirkkoon saatiin yksi uskonnollisen populaarikuvaston tunnetuimmista esimerkeistä, Warner Sallmanin (1867–1943) 1940-luvulta lähtien ympäri maailmaa levinnyt Kristuksen kasvoja esittävä painokuva. Teoksen lahjoittivat Yhdysvalloissa asuneet taiteilijan sukulaiset, jotka halusivat muistaa suvun Föglöstä peräisin olevia juuria. Painokuva osoittaa, että kirkollisen taiteen ja esineistön arvo muodostuu kontekstuaalisista merkityksistä, jotka eivät avaudu pelkästään esineen materiaalista tai taiteellista laatua korostamalla.
