Työntekijöiden tulkintoja yliopistotyöyhteisöön kuulumisen jännitteistä ja yhteisöllisyyden mahdollisuuksista

Kirjoittajat

• Aleksi Fornaciari Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto
• Tiina Nikkola Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto https://orcid.org/0000-0002-1216-8375

DOI: https://doi.org/10.58957/tp.146212

Avainsanat:

akateeminen työura, asiantuntijuus, korkeakoulututkimus, urapotentiaali, yliopistoyhteisö

Abstrakti

Työyhteisön kehittäminen ja hyvinvointi on useassa yliopistossa ja niiden yksiköissä nostettu keskeiseksi osaksi työkulttuuria. Yhteisöllisyyttä ja yhteisön merkitystä korostetaan yksiköiden ja tiedekuntien toiminta- ja työskentelysuunnitelmissa. Toisaalta epävarma työura ja epäselvä työnkuva ovat arkipäivää yhä useammalle yliopiston työntekijälle vähintään jossakin uravaiheessa. Monelle akateeminen ura on muotoutunut jatkuvan epävarmuuden sävyttämäksi ja työympäristö kilpailulliseksi. Millaisena tavoiteltu yhteisöllisyys ja yhteisöön kuuluminen yliopistotyöntekijälle tällaisessa tilanteessa näyttäytyy? Yliopistot ovat jo laajan tiede- ja tutkimusalakohtaisen kontekstinsa vuoksi sirpaleisia asiantuntijayhteisöjä, minkä lisäksi 2000-luvun hallinnolliset ja rakenteelliset muutokset ovat osaltaan vaikuttaneet yhteisöllisyyden aikaansaamisen mahdollisuuksiin. Tässä artikkelissa tarkastelemme yliopistoyhteisöä tutkimus- ja opetushenkilöstöltä keräämämme haastatteluaineiston kautta. Tulosten perusteella kokemukset yliopistossa työskentelystä eriytyvät yksilöiden välillä, mutta yliopistoyhteisö näyttäytyi jollain tavalla tyytymättömyyttä herättävänä valtaosalle haastatelluista huolimatta yksilöllisistä työyhteisöön kiinnittymisen tavoista. Akateeminen asiantuntijuus ja urapotentiaali näyttivät erkaantuneen toisistaan, millä oli vaikutuksia yksilön työyhteisöön kiinnittymiseen.