The professional competence of Finnish and Swedish military chaplains in divergent operational environments
Abstrakti
This article draws a comparative picture on the Lutheran military chaplain’s profession, professional competence and their commonalities and differences in Finland and Sweden. We also present the historical, societal and organisational context that have contributed to the development of professions in both countries. The results show that military chaplains in both countries adopt a hybrid identity suited to the military environment from their own professional premises. Where Finnish military chaplains are expected to have ever-growing know-how and increasing educational and training competency also from outside the field of theology, Swedish military chaplains have emphasized their pastoral side, especially when working in crisis areas. The Finnish military chaplains are more heterogeneous as a group and their work is very autonomous. In particular, regional differences in the practical content of the work are highlighted in addition to the lack of a clear educational path. In Sweden, the chaplaincy and theological competency are especially emphasized and some of the military clergy face the challenge of conflicting placement in the context of two institutions at the same time. A strong bond with one’s own church can also pose challenges in embracing military culture and the hybrid identity.
Artikkelissa vertaillaan monimenetelmäisen aineiston avulla luterilaisten sotilaspappien professiota, ammatillista kompetenssia sekä niiden yhtäläisyyksiä ja eroja Suomessa ja Ruotsissa. Esittelemme myös niitä historiallisia, yhteiskunnallisia ja organisatorisia taustoja, jotka ovat vaikuttaneet ammattikuntien kehitykseen molemmissa maissa. Tuloksista käy ilmi, että molempien maiden sotilaspapit omaksuvat työssään sotilaalliseen toimintaympäristöön soveltuvan hybridi-identiteetin omista ammatillisista lähtökohdistaan käsin. Siinä missä suomalaisilta sotilaspapeilta odotetaan alati kasvavaa tietotaitoa ja lisääntyvää koulutuksellista ja kasvatuksellista kompetenssia myös teologian alan ulkopuolelta, ruotsalaisilla sotilaspapeilla korostuu sielunhoidollinen ote erityisesti kriisialueilla työskenneltäessä. Suomalaiset sotilaspapit ovat ryhmänä heterogeenisempiä ja työ on hyvin autonomista. Erityisesti alueelliset erot työn käytännön sisällöissä korostuvat selkeän koulutuspolun puutteen lisäksi. Ruotsissa pappeus ja teologinen kompetenssi painottuvat enemmän ja osalla sotilaspapistosta voikin olla haasteena ristiriitainen sijoittuminen kahden instituution kontekstiin samaan aikaan. Vahva sidos omaan kirkkoon voi aiheuttaa myös haasteita sotilaskulttuurin ja hybridi-identiteetin omaksumisessa.
