Menneisyyden henkien manausta?

Neuvotteluoikeuslakko ay-keskusjärjestöjen haastajana 1973

Kirjoittajat

• Ilkka Levä Helsingin yliopisto

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.121753

Avainsanat:

ammattiyhdistysliike, lakot, työehtosopimukset

Abstrakti

Ilkka Levän artikkeli avaa näkökulmaa ammattiyhdistysliikkeeseen demokraattisena toimijana. Suomessa työmarkkinajärjestöt ja niiden jäsenet on koko itsenäisyyden ajan otettu mukaan päätöksentekoon monissa taloutta ja työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä, vaikka kollektiivisista työehtosopimuksista tulikin normi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Erityisen keskeisen roolin myös sosiaalipoliittisissa uudistuksissa järjestöt saivat vuonna 1968 tehdyn ensimmäisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun myötä. Levä tuo artikkelissaan esiin ay-liikkeen sisäisiä jännitteitä, jotka tulivat näkyviksi toimihenkilöjärjestö STTK:n nostaessa profiiliaan 1970-luvun alkupuolella ja vaatiessa pääsopijan asemaa julkisen sektorin työehtosopimuksissa. Tämä kyseenalaisti järjestöjen vanhoja toimivaltarajoja ja johti STTK:n avainalojen lakkoon vuonna 1973, mitä paheksuttiin voimakkaasti julkisessa keskustelussa. Vaikka järjestö ei välittömästi saavuttanut kaikkia tavoitteitaan, se onnistui vakiinnuttamaan paikkansa työmarkkinoiden korkeimmissa neuvottelupöydissä. Tämä heijasteli myös yhteiskunnan rakennemuutoksen myötä kasvussa ollutta toimihenkilöiden osuutta palkansaajista.