"Hyvä antaa vähästäkin". Sukulaisten tarjoama tilapäismajoitus sotienjälkeisessä Helsingissä 1944-1948
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.122911Abstract
Antti Malinen käsittelee artikkelissaan sukulaisten tarjoamaa tilapäismajoitusta sosiaalisen tuen muotona Helsingissä jatkosodan jälkeen. Kuten Malinen toteaa, syksyllä 1944 Helsinkiin muutti ja palasi muutamassa kuukaudessa arviolta kymmeniä tuhansia uusia ja vanhoja kaupunkilaisia. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että lieventääkseen valtavaa asuntopulaa kaupunki joutui turvautumaan sekä pakotettuun (esim. pakkoalivuokraus) että vapaaehtoiseen solidaarisuuteen. Olosuhteiden pakottama yhdessä asuminen jo valmiiksi ahtaissa työläisasunnoissa lisäsi myös erilaisia sosiaalisia ja psykologisia stressitekijöitä. Näin esimerkiksi sota-avioliiton solmineiden parien yhteiselo vanhempien kanssa saattoi kärjistää välejä, mikä puolestaan näkyi kaupungin ja kirkon tarjoaman avioliittoneuvonnan kysynnän kasvuna.
