Tampere 1917

Kirjoittajat

• Pertti Haapala https://orcid.org/0000-0002-5645-3389

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.161837

Avainsanat:

Tampere, 1917, työväestö, vallankumoukset, maaliskuun vallankumous, mentaliteetti, mentaliteettihistoria, yleislakko, työväenjärjestöt, Tampereen työväenjärjestöjen miliisimiehistö, Tampereen työväen järjestökaarti, punakaarti, SDP, työaikalaki

Abstrakti

"Vuosi 1917 merkitsi tamperelaiselle työväestölle kolmea vallankumousta. Tapahtui valtiollinen vallankumous, paikallinen vallankumous ja mielten vallankumous. Vuoden suurin tapaus oli tsaarivallan kukistuminen Venäjän maaliskuun vallankumouksessa. Se johti vanhan vallan romahtamiseen myös Suomessa ja tamperelaistyöväestön paikalliseen vallanottoon. Mielten vallankumous tarkoittaa tässä sitä, että ihmiset kokivat olevansa mukana vallankumouksessa, tekevänsä sitä. Tämä vallankumoustietoisuus — ajalle ominainen vallankumouksellinen henki — antoi ihmisille tavanomaisesta poikkeavan perspektiivin ja sen mukaisia toimintatapoja. Se, että vuodessa 1917 on jälkeenpäin nähty paljon selittämätöntä tai varsinkin tarvetta selitellä asioita, kertoo että tuolloin elettiin oloissa, joita on vaikea hahmottaa jälkikäteen. Seuraavassa on tamperelaisten vallankumousta lähestytty kahdella tavalla. Ensin tarkastellaan paikallista valtakysymystä ja sen jälkeen vallankumouksellista "mentaliteettia", vallankumouksen kokemista ja käsittämistä."

Lähdeviitteet

Väinö Voionmaa Ilma Voionmaalle 15.8.1917, — sit. Halila, Aimo, Väinö Voionmaa, Helsinki 1969, 388, viite 26.

Tämä on selvää esim. tamperelaisessa työväenliikkeen kirjallisuudessa, joka on halunnut puhdistautua vuoden 1918 "onnettomuudesta". Myös Voionmaa veti kaupunkilaistyöväen pois vastuusta pitämällä sisällissotaa "maattomain kansannousuna ja kapinana", vaikka nimenomaan kaupunkilaistyöväki oli vallankumouksen liikevoima niin 1917 kuin 1918, — Voionmaa, Väinö, Tampereen historia IV, Tampere 1935, 63-64.

Tampereen Työväenjärjestöjen Johtavan Komitean ptk. 17.3.-8.4.1917, — Pirkanmaan maakuntamuseon arkisto.

Johtavan komitean kokoonkutsuman työväenjärjestöjen johtokuntain yhteisen kokouksen ptk., § 3; Salkola, Marja-Leena, Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi 1, Helsinki 1985, 128-134.

Klemettilä, Aimo, Tampereen punakaarti ja sen jäsenistö, Tampere 1976, 37-38.

Ks. viite 4; Kertomus Tampereen Työväenyhdistyksen toiminnasta v. 1917; Kansan Lehti, passim.; Lammi, Eino, Työ käsiemme, hengenkin, Tampere 1977, 57-77.

Lammi, 74; ks. viite 3.

Voionmaa, 58-60 perustaen Norm6lin tietoihin teoksessa Kai Donner ym. (toim.), Suomen vapaussota I, Helsinki 1921 ja M Svestnikovin muistelmiin, Vallankumous ja kansalaissota Suomessa 1917-1918, Helsinki 1925. Ev. Svestnikov oli vallankumouksellisten sotilaiden johtaja Tampereella ja sodassa punakaartin tärkein neuvonantaja.

Tämän osoittavat myös Klemettilän tiedot — emt., 38-43, vaikka hänen tulkintansa on toinen.

Ketola, Eino, Kansalliseen kansanvaltaan. Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917, Helsinki 1987, 291-293; Salkola, 326-327.

Kansan Lehti, syyskuu 1917; TTY:n vsk. 1917, 5-6.

Kansan Lehti, passim.; TTY:n vsk. 1917, 9 ja 15; Hersalo, N.V., Suojeluskuntain historia I, Lahti 1955, 272-280.

Ks. Viljo Rasilan kirjoitus Maaseutu 1917 tässä teoksessa. Tampereen kunnallisjärjestö piti ylimääräisen kokouksen "Huittisten veritekojen johdosta", — TTY:n vsk., 15.

Kansan Lehti, passim.; TTY:n vsk. 1917. Myöhemmin kirjoitetuissa teoksissa tämä yhteys on hämärtynyt.

TTY:n vsk. 1917, 15 (kurs. PH).

Kaiken vallan saaminen (sosialistienemmistöiselle) eduskunnalle riitti SDP:n johdolle edustamaan kansanvaltaa (Ketola, luku II). Eduskunnan hajottamisen keskeinen järjestäjä, ministerivaltiosihteeri Carl Enckell, piti "velvollisuutenaan" estää vallankumous Suomessa, sillä "jos heinäkuun 18. päivän eduskuntapäätös olisi saanut lainvoiman, olisi Suomi peruuttamattomasti ajautunut yhteiskunnalliseen vallankumoukseen Venäjän esimerkin mukaan . . .", — Enckell, Carl, Poliittiset muistelmani I, Porvoo 1956, 125, myös 120-128. Enckell ymmärsi SDP:n strategian ehkä paremmin kuin sosialidemokraatit itse.

TTY:n vsk. 1917, 16 (kurs. PII).

Vaalitulokset Tampereella 1916 ja 1917: [ks. taulukko artikkelista] Se erikoinen seikka, että SDP:Ila oli enemmän jäseniä kuin äänestäjiä, johtui äänioikeusikärajan korkeudesta (24 vuotta), minkä vuoksi kolmasosalla työntekijöistä ei ollut äänioikeutta.

TTY:n vsk. 1917, 6; Kansan Lehti, passim.

Lammi, 77. Kirjoittaja oli SDP:n kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja Johtavan komitean sihteeri.

Lammi, 78-79; Kunnallisjärjestön kokouksen ptk. 10.12.1917; Klemettilä, 69-71.

Käsikirjoitus Kylväjään keväällä 1918, — sit. Halila, 159.