Malmi-Tapanilan työläisyhteisö 1920-luvun alussa
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.162516Avainsanat:
Malmi-Tapanila, työläisyhteisöt, vankileirit, Suomen sisällissota, valkoinen terrori, työväenliike, arjen historia, työläisasutusAbstrakti
""Kun eräänä heinäkuun päivänä 1918 tulin tänne hiljaiseen ja murheiden painamaan kylään, oli ensi vaikutelmani niin myymälästä
kuin paikkakunnastakin melko kielteinen."
Näin synkäksi muisteli Malmin Osuuskaupan hoitaja Emil Ilola ensimmäistä päiväänsä uudessa toimessaan. Murhe, hiljainen kaipuu ja usein toivoton odotus asustivat useimmassa Malmin-Tapanilan alueen mökissä ja talossa. Lähes 300 miestä ja muutamia naisia oli huhti-toukokuussa viety vankileirille, jotkut ammuttu heti. Monista ei ollut sen jälkeen kuulunut mitään.
Tilanne oli samanlainen kuin monella muullakin työläispaikkakunnalla. Valkoinen terrori riehui aikansa ja jätti vuosikymmenten muistot, haavat, jotka paranivat vain hitaasti. Työläisyhteisöt jakaantuivat punaisiin ja valkoisiin, vallanpitäjiin ja valvottuihin, herroihin ja rahvaaseen, parempiin ihmisiin ja roskaväkeen. Katkeruutta, nälkää, työttömyyttä, orpoja, monenlaista ongelmaa yhteiskunnan vähäosaisille jätti vuosi 1918 jälkeensä. Jäi myös taistelutahtoa, halua rakentaa arkista tulevaisuutta vaikeissakin oloissa. Työväenliike ei lannistunut, vaikka jakaantuikin kahtia. Paikallisesti tätä kaikkea on tutkittu vähänlaisesti muun kuin järjestöjen uudelleen syntymisen kannalta. Työväestön arki asuinalueilla ja työpaikoilla on jäänyt vähemmälle huomiolle."